Sinne mahtuu kaikki ja se hiipii hissukseen kuin kissa. Siinä se olisi, mutta arviona vähän turhankin tiivis. Kerrotaan siis vähän lisää:
Tällä kertaa liikenneamatöörin käsiin on Toyotalta annettu Proace Verso EV:n Premium -malli. Verrattuna esimerkiksi saman auton Family-malliin takatilan keskirivillä on yksi istuin vähemmän, mutta toisaalta jäljellä olevat penkit on päällystetty nahalla. Yleisilmeeltään auto onkin, no, siisti.
Vaikka tykkäänkin valittaa, ajossa autosta on vaikea löytää valittamista. Hyötyautojen dieseleihin nähden 136 hevosvoiman sähkömoottori sysää auton napakasti liikkeelle, joskin kiihdytyskisoihin viivalle on turha yrittää änkeä. Välillä kuljettaja meinaakin kiihtyä nopeammin kuin auto, mutta tavallisessa arkiajossa teho ja vääntö riittävät liikennevirrassa luovimiseen oikein hyvin. Sähkö sopii hyötyautoon ja sillä sipuli.
Joillakin toisilla merkeillä vakiovarusteisiin kuuluvat hädin tuskin kääntyvät etupyörät, mutta Toyotoissa on totuttu kattavaan vakiovarusteluun. Proace EV Versokaan ei lipeä linjasta, vaan autosta löytyvät käytännössä kaikki nyky-Toyota-malleista tutut ajoa helpottavat varusteet aina adaptiivisesta vakionopeussäätimestä kaistavahtiin saakka.
Kun Premium-versiossa vielä nopeusnäyttökin on heijastettu tuulilasiin, ei kuljettajan juuri muuta tarvitse kuin tuijotella edessä siintävää tietä.
Monen muun autojen mallimerkinnän tapaan Toyotan malleihin liitetyn Verso-nimen etymologia on jäänyt itselleni vieraaksi, mutta olen arvellut sen viittaavan englanninkielisen versatile-termin mukaan muunneltavuuteen.
Proacen kohdalla muunneltavuus on totta ja kaiken lisäksi helppoa. Auto on oikea unelma kuskille, joka katsoo autoa ensisijaisesti tilojen kautta.
Testattavassa Premium-tason long-mallissa takana istuinrivejä on kaksi (2+3 paikkaa), joten Proace Versoon mahtuu kuljettajan lisäksi kuusi matkustajaa. Jalkatilaa on mukavasti, ja takakonttiin jää tilaa reippaasti reilun farmariauton takakoslan verran. Yhdistelmä sopii hyvin autoon, jonka tärkein tehtävä on kuljettaa kerralla paljon ja helposti.
Mutta kuten Simo Vaatehuoneelta takavuosina tapasi sanoa: eikä siinä vielä kaikki. Jokainen penkki nimittäin sijaitsee omilla, lattiassa pituussuunnassa kulkevilla kiskoillaan. Vapautusvipua painamalla se mahdollistaa penkkien liikuttamisen sen mukaan, halutaanko kasvattaa jalka- vai tavaratilaa.
Samalla mekanismilla penkit saa helposti myös kokonaan irti. Ratkaisu luo lähes rajattoman määrän variaatioita käyttää autoa minibussina, pakettiautona tai versona siltä väliltä.
Liian hyvä on aina liian hyvää ollakseen totta. Niin myös Proace Verson kohdalla. Vaikka ohjaamo on siisti ja hyötyautolle jopa ylellinen, olisi suunnittelijoille pitänyt antaa vielä viikko lisäaikaa.
Sen aikana olisi kaivettu piuhat esiin ja tarkasteltu ajatusta vielä kerran. Kun oman arkiautoni tapaan monessa nykyautossa on siirrytty uusiin USB-C-mallisiin pistokkeisiin, Proace Versosta löytyy vain vanhemman malliset USB-röörit.
Vika ei ole suuri, mutta hankaloittaa puhelimen lataamista, koska sopivaa piuhaa ei heti kotoa löydy.
Armollisena testaajana annan pienen vian anteeksi, mutta seuraavaa en. Viime vuodet elintärkeä apuri matkoillani on ollut hyvin kohtuullisen kokoinen kahvilasta ostettu termosmuki.
Termosmukini on istunut myös Toyotan mukitelineisiin hyvin, mutta ilmeisesti Proace Verson mukitelineet on suunniteltu jonkin japanilaisen ohuemman standardin mukaan.
Siksi mukille ei yksinkertaisesti ole paikkaa, ellei lasta ota takapenkiltä viereen istumaan ja pitelemään mukia. Se on kova testi keskittymiskyvylle.
Sähköinen tila-auto on ajossa hiljainen ja mukava. Samalla ei kuitenkaan ole salaisuus, että lataamistahan se vaatii. Tämä ei ole ongelma, kun asian tunnistaa, tunnustaa ja osaa suunnitella ajonsa sen mukaan.
WLTP-mittaustavan mukaan autolla pääsee noin 312 kilometriä. Todellisella kaasujalalla matka on jonkun verran pienempi. Mitä enemmän ajetaan moottoritiellä, sitä enemmän painava auto vie sähköä. Sen sijaan kaupunkiajossa sähköä kuluu melko maltillisesti ja toisaalta esimerkiksi kauppareissun aikana pikalaturilla akku täyttyy noin 80 prosenttiin noin puolessa tunnissa.
Sähköautoilussa tosin noin-sanoja ei voi painottaa liikaa, ja ne olisikin kirjoitettava isoilla kirjaimilla. Latausnopeuteen vaikuttavat esimerkiksi lämpötila, akun lähtövaraus sekä se, jakaako saman lataustolpan toisen auton kanssa vai ei. Parasta onkin todeta, että noin puolessa tunnissa matka jatkuu ja että sähköautossa on muitakin ominaisuuksia kuin range eli toimintamatka.
Vai kuka muistaa valinneensa tietyn bensamallin vain tankin koon perusteella?
Pienistä kauneusvirheistään huolimatta Proace Verso EV vaikuttaa kokonaisuutena perin pätevältä hyötyautolta – sähkövoimalinjastaan ja tyylikkäästä nahkasisustuksestaan huolimatta juuri sellaisena sitä on tarkasteltava.
Lopullinen arvioni autosta on kaksijakoinen. Auton pakkaaminen perheen käyttöön on vaivatonta ja matkustamon muokattavuus tekee siitä käyttökelpoisen pirssin, vaikka treeneihin napattaisiin mukaan useampikin pelikaveri varusteineen tai perheen mökkireissulle isovanhemmat rollaattoreineen.
Kätevyydestään huolimatta melko korkea noin 76 000 euron hintalappu yhdistettynä melko tiuhaan lataustarpeeseen sulkee sen useimmista perheautokisoista pois.
Sen sijaan esimerkiksi ammatti- ja yrityskäytössä Toyota Proace Verso EV:llä on sitäkin enemmän annettavaa. Jos autoa tarvitaan kaupunkialueella tapahtuvaan tuottavaan työajoon tai esimerkiksi tyyliä ja mukavuutta edellyttävään vieraiden kuljettamiseen, auto vähintäänkin puolustaa paikkaansa. Sitä paitsi – mitä enemmän oman arvoketjun yritys- ja kuljetuskumppaneilta edellytetään vähäisiä päästöjä, sitä parempi valinta oman liiketoiminnan tueksi on monipuolinen sähköpaku.
1. Tilat. Sitä on riittävästi ja helposti liikuteltavat penkit tekevät autosta todella monikäyttöisen.
2. Liukuovet. Yhdellä napinpainalluksella avattavat liukuovet ovat riemunaihe tylsiin tavisoviin tottuneille lapsille. Hyvää myös se, että liukuovi on molemmilla puolilla.
3. Sähkö. Kun liikenne sähköistyy, on ilahduttavaa löytää sähkökäyttöisä hyötyajoneuvoja, jotka ovat hyviä.
