Autojen kutsumanimet Sämpylä, Sinisorsa ja Pompannappi eivät ivaa, vaikka viittaavatkin ulkonäköön tai kokoon. Autolle voi hymyillä huolimatta siitä, että auton osto ja ylläpito on vakava paikka. Pelleillä ei kuitenkaan pidä. Tällä hetkellähän uutta autoa voi joutua ostopäätöksen jälkeen odottelemaan jopa kuukausia. Se kysyy huumoria.
Yleensä auton hankinta käynnistyy järkisyitä puntaroimalla. Päätöksen lähestyessä tunteet valtaavat ja lopulta luotetaan fiilikseen. Autoa odotellessa haetaan vertaistukea. Tulihan nyt tehtyä oikea päätös? Ketkä muut ovat ostaneet, mitä sanovat testit ja kaverit? Ostajaan iskenyt epidemia, autokuume, laantuu vasta, kun uudesta kaverista tulee osa arkea.
Auton vakavasta roolista huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, moni automalli on saanut ajan saatossa tuttavallisen ja keventävän kutsumanimen, jolla se tunnetaan ristimänimeään paremmin.
Pahnanpuhallin ja RIN-TIN-TIN ovat lähtöisin moottorien ominaispiirteistä. Automiesten mukaan kokomoottori on amerikkalainen V-8. Pienemmät ovat puolimoottoreita, nakkikattiloita tai korppusahoja. Amerikkalaisten nimeen vannovat pitävät kaikkia Detroitin itäpuolella valmistettuja autoja itäautoina. Toisaalta juuri amerikkalaiset ottivat aikoinaan ”dollarihymyjensä” rinnalle suosioonsa vinkuva- ja humisevaäänisen kupla Volkkarin. Ilmajäähdytteinen pahnanpuhallin sai huippuroolin Hollywood elokuvassakin. Herbie Riemukupla lisäsi auton menestystä ja tuotti sille maailmanlaajuisen kutsumanimen.
Ilmajäähdytetty moottori ei Kuplan huikeista myyntiluvuista huolimatta lopulta yleistynyt, eikä kovin hyvin käynyt kaksitahtimoottorillekaan, vaikka maailman ensimmäinen patentoitu polttomoottori olikin vajaatahtinen. Autoteollisuuden tunnetuimpia kaksitahtiviritelmiä oli meilläkin melko hyvän myyntimenestyksen saanut Itä-Saksanseisoja, Wartburg. Warren Rin-Tin-Tin lempinimi ei tullut suositusta sotilaskoira TV-sarjasta, vaan moottorin karkean rytmikkäästä käyntiäänestä.
Eniten Suomen maanteille levinnyt kuorma-auto kuvasi kansan suussa Ford Thames Traderia, joka kilpaili myydyimmän auton paikasta toisen englantilaista tuotantoa olevan, Bedfordin, kanssa. Mainetta haittasi vikaherkkyys. Lisää löylyä lyötiin hokemalla ”Traderin kun tiellä tapaa, huoltomies sen alla makaa”.
Mainoksilla voi yrittää rakentaa mainetta, mutta riskinsä siinä on. Fiatin sukulaisuus Ferrariin ja Lanciaan innoitti mainonnan otsikoksi ”Petojen sukua”. Fiatin tuotelaadun maine ei ollut korkeimmillaan ja otsikko vääntyi kansan keskuudessa leikillisesti, tosin myös hieman kiusallisesti, muotoon ”Susi jo syntyessään”. Mainoksissa tavataan pelata varman päälle. Vahvan maineen merkit voisivat ehkä hieman helpommin irrotella, mutta yleensä automainoksissa ei ole rohjettu käyttää huumoria tai kutsumanimiä.
Merkin maine voi kytkeytyä myös käyttäjäkuntaansa. ”Saabismi on sairautta” kuvasi Saab omistajien ylenpalttista autonsa arvostamista. Kun merkin valmistus alkoi myös Uudenkaupungin kokoonpanotehtaalla ja ruotsalaisesta Saabista tuli ”suomalainen”, Saabismi tarttui yhä useampiin.
Toinen ruotsalainen suosikkimerkki Volvo on mielletty vankkarakenteiseksi ja laadukkaaksi merkiksi. ”Pohjolan nopein traktori” mainelauseessa saattoi nähdä pientä pilkkaa, mutta myös hymyn sävyttämää vahvuutta, kestävyyttä ja turvallisuutta. Turvallisuusmaine liimautuikin Volvoon vahvemmin kuin oikeastaan mihinkään muuhun merkkiin.
Toyota Mark kakkonen ja Pieni Hiace ovat tuttuja huumorilla tehtyjä autorallatuksia. Laulut, tarinat, vitsit ja kutsumanimet synnyttävät hymyä. Nykyisistä suosikkiautoistakin löytyy toivottavasti kutsumanimen arvoista persoonaa, luonnetta ja sielua. Ankka, Juustohöylä, Puukenkä, Sätkäkone ja monet muut takavuosien suosikit kaipaavat perinteen jatkajia.
Kauko Kyyrö luo näkymiä autoalan ilmiöihin ja käänteisiin. Kauko on autoinsinööri, jolla on takanaan yli 30 mainostoimistovuotta.
