Musiikki jytää leppoisasti, kun aurinko porottaa Berliinin taivaalta. Saku Suikkanen syöksyy, iskee ja heittää läpyä joukkuekaverien kanssa tämän tästä. Näyttää siltä, ettei paljon paremmin voisi olla.
”Täällä on ollut kyllä tosi kiva reissu”, Saku Suikkanen sanoo hymyssä suin.
Beach volleyta pelaava Suikkanen kuuluu Sisujengin eli Suomen kehitysvammaisten urheilijoiden joukkueeseen. Kesäkuussa Sisujengin urheilijat osallistuivat Special Olympics -maailmankisoihin Saksan pääkaupunki Berliinissä. Yhteensä kisoihin otti osaa 190 eri maan joukkueet.
Berliinissä Suikkanen oli mukana beach volleyn unified-pelimuodossa. Siinä samassa tiimissä pelaa joukkuekavereina sekä kehitysvammaisia urheilijoita että vammattomia partneripelaajia. Heihin kuuluu muun muassa Jukka Lehti, joka myös valmentaa unified-palloilijoita.
”Samaa mieltä kuin Saku. On ollut tosi kivaa, mutta näillä reissuilla nyt on aina kivaa”, Lehti sanoo.
Se on helppo uskoa. Ottelussa Arabiemiraattien joukkue oli vahvempi, mutta katsomossa myöhemmin kultaa voittanut naisten unified-koripallotiimi piti huolen siitä, että eniten ottelussa kuului Suomi, Suomi ja Suomi.
”Näissä kisoissa kivaa on se, että kun omalta lajilta jää aikaa, päästään aina katsomaan ja kannustamaan muita”, apulaisjoukkueenjohtaja Julia Fonsen sanoo.
Valinta kisoihin on kruunu urheilu-uralle. Suomesta Berliinin maailmankisoihin lähti 51 kehitysvammaista urheilijaa ja 14 unified-partneria, jotka urheilivat 13 eri lajissa. Special Olympics Finlandilla on kaksi keskeistä valintakriteeriä maailmankisaurheilijoille.
”Kisoihin lähtijällä pitää olla riittävä urheilullinen taso, joka on osoitettu leireillä ja kilpailuissa. Sen lisäksi urheilijan on varmasti kyettävä olemaan joukkueen kanssa ja toimimaan melko itsenäisesti matkalla pari viikkoa”, joukkueenjohtajana työskentelevä Timo Pelkonen kertoo.
Noin kaksi vuotta ennen Berliinin kisoja Special Olympics Finland sai tiedon siitä, kuinka paljon eri urheilulajien kilpailuluokkiin pääsee suomalaisia mukaan. Sen jälkeen urheilijoille ja heidän tukijoukoilleen on viestitty, mitä kaikkia kisoja ja leirejä Sisujengiin pääseminen edellyttää.
”Hienoa oli se, että saimme nyt Sisujengiin mukaan peräti 37 maailmankisojen ensikertalaista. Meillä olikin joukkueessa aika mukava sekoitus kokemusta ja nuoruutta”, Pelkonen sanoo.
Seuraavat Special Olympics -talvikisat pidetään vuonna 2025 Torinossa, mutta seuraavien kesäkisojen paikka on vielä avoinna.
”Vähän ehkä pidetään nyt ylityökertymiä pois, sillä kisapäivät ovat olleet aika pitkiä. Aika pian Berliinin kisojen jälkeen meillä Special Olympics Finlandissa alkavat jo seuraavien talvikisojen järjestelyt ja valintakriteereiden työstäminen yhdessä valmentajien kanssa”, Pelkonen kertoo.
Berliinissä Sisujengin ensikertalaisiin kuului muun muassa 21-vuotias golffari Wivan Atrila. Hän kilpaili golfin 9-reiän kilpailussa Bad Saarowin kentällä. Kokonaiskilpailussa Atrila sijoittui upeasti neljänneksi.
”Tykkäsin pelata. Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa ja oma pelinikin sujui hyvin. Olen tosi tyytyväinen”, Atrila tiivistää.
Atrilan vahvuus golfissa on tarkka puttauspeli. Puttilinjojen lukemisessa Bad Saaroiwin greeneillä hän sai apua caddiena eli mailapoikana toimineena isältään Heikiltä.
”Putti kulki aika hyvin ja isän kanssa oli mukava kiertää. Hän hoiti caddien hommat hienosti”, Atrila kehuu.
Kisareissusta Atrilalle jäivät mieleen erityisesti maailmankisojen avajaiset. Ne keräsivät noin 50 000 osallistujaa Berliinin olympiastadionille. Myös Sisujengin yhteishenki saa Atrilalta paljon kiitosta.
”Joukkueen kanssa oli hauskaa olla ja sain matkalta uusiakin kavereita. Mielelläni lähtisin kisoihin uudestaankin”, Atrila sanoo.
Myös joukkueen johdossa nähtiin Berliinissä tulokkaita. Tamperelainen Julia Fonsen toimi turnauksessa ensimmäistä kertaa apulaisjoukkueenjohtajana.
”Olin tosi iloinen siitä, että sain paikan, jota hain. Tietääkseni muiden maiden delegaatioissa ei aikaisemmin ole ollut kehitysvammaisia henkilöitä joukkueen johtotehtävissä”, Fonsen kertoo.
Ei tosin uskoisi, että Fonsen oli ensimmäistä kertaa maailmankisajoukkueen peräsimessä. Hetkeä ennen juttutuokiota hän sanaili rennosti kiitospuheen koko joukkueen puolesta Suomen Saksan suurlähettiläs Anne Sipiläiselle. Hän oli kutsunut koko Sisujengin iltatilaisuuteen Suomen suurlähetystölle.
”Vaikka kyllä minua vähän jännitti, onko puhe riittävän pitkä vai jopa liian pitkä”, Fonsen tuumii.
Maailmankisoissa Fonsen on tosin ollut aikaisemminkin. Edellisissä kisoissa 2015 Los Angelesissa ja neljä vuotta myöhemmin Abu Dhabissa hän pelasi Sisujengin jalkapallojoukkueessa. Fonsen uskoo, että juuri hänen omat kokemuksensa urheilijana ovat auttaneet häntä ymmärtämään pelaajien ajatuksia ja tarpeita kisareissun aikana. Kun on itse kokenut saman, voi tukea muita.
”Ihan hyvin on sujunut, mutta pakko sanoa, että pelaajana pääsi helpommalla, kun vain aina meni sinne, minne käskettiin. Nyt uudessa roolissa täytyykin pitää huolta siitä, että muut ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan”, Fonsen nauraa.
Fonsen tietää, että tiimihengen rakentamiseksi kannattaa ottaa erikoisetkin keinot käyttöön. Kun joukkue valmistautui kisoihin, uimari Inka-Johanna Kolhinoja kysyi Fonsenilta apua hieman erikoislaatuisempaan tehtävään.
”Inka halusi kirjoittaa presidentti Sauli Niinistölle, että hän voisi ehkä kannustaa Sisujengiä kisoissa. Tietysti sanoin heti, että totta kai autan kirjeen tekemisessä”, Fonsen kertoo.
Yhdessä he kirjoittivatkin kirjeen valmiiksi. Kun joukkue oli kisojen alla kulttuuriin tutustuttavalla isäntäkaupunkivierailulla Bochumissa, he saivat postia. Tsemppikirjeen oli allekirjoittanut urheilumiehenäkin tunnettu tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Fonsen ja Kolhinoja lukivat kirjeen joukkueelle ennen lähtöä Berliiniin.
”Silloin futisjoukkueemme valmentajalla taisi mennä roska silmään. Väitän, että aika harva urheilija uskaltaa pistää viestiä tasavallan presidentille”, Fonsen miettii.
Se muistutti kisojen alla tärkeästä asiasta. Kun on oma itsensä ja uskaltaa yrittää, aina välillä myös onnistuu.
”Niin, ja aika harvoin mekään presidentiltä olemme postia saaneet. Se jäi kyllä mieleen”, keilaaja Iina Lumiala myhäilee vieressä.
Toyota on yksi Paralympiakomitean ja sen alaisuudessa toimivan Special Olympicsin pääyhteistyökumppaneista. Berliinin maailmankisojen kisaviikoilla se tarkoitti esimerkiksi sitä, että urheiluväen kyyteihin käytettävät autot olivat erilaisia Toyotia. Suomessa Toyota tukee Special Olympics -urheilijoita esimerkiksi leiritysten mahdollistamisessa.
”Ajatuksemme mukaan liikunta ja liikkuminen kuuluvat kaikille ja jokainen voi tehdä sitä itselleen sopivalla tavalla”, Toyotan markkinointiviestinnän päällikkö Satu Krökki kiteyttää.
Tapahtuman aikana Special Olympics -maailmankisat näkyivät Berliinissä vahvasti. Jo lentokentällä mainoksia tuli vastaan paljon, ja ne jatkuivat katukuvassa. Hotellin hississä vastaan tulleet isä ja poika olivat turistimatkalla ja hehkuttivat spontaanisti, kuinka kivaa oli nähdä hyväntuulisia urheilijoita kaupungilla niin paljon.
”Oli tosi kiva huomata, kuinka vahvasti kisat oli Berliinissä nostettu esiin, mutta kaikkein hienoin fiilis tuli kyllä siitä, kun näki, kuinka iso ja hyvää mieltä tuova asia maailmankisat ovat urheilijoille”, Krökki sanoo.
Urheilijat tekevät kisoista kisat. Samalla organisoitu toiminta sekä esimerkiksi kisamatkojen järjesteleminen ja rahoittaminen vaatii taakseen paljon vannoutuneita tukijoukkoja, valmentajia ja johtajia.
Berliinin kisoihin saapuikin pelkästään yli sata perheenjäsentä kannustamaan Sisujengiä. He tietävät, miksi kisoissa kannattaa olla.
Kisoja paikan päällä seurannut Paralympiakomitean puheenjohtaja Sari Rautio huomauttaa, että vammaisen lapsen perheessä koetaan usein matkan varrella epätoivoa ja elämän vaikeuksia hieman eri tavalla kuin muissa perheissä. Siksi Special Olympics -maailmankisat ovat niin merkityksellinen tapahtuma.
”Kisat voimaannuttavat perheitä, sillä täällä urheilijat ja heidän perheensä saavat tuntea kuuluvansa jonnekin. Tämä on se paikka, missä oman perheen urheilija saa loistaa ja muut katselevat”, Rautio sanoo.
