”No siis tää rengas, mikä se nyt oli?”
”Pyöritysvanne?”
Pyörätuolirugbya Suomen maajoukkueessa pelaava Antti Sinisaari nauraa. Pohjois-Haagan koulun salissa opetellaan, miten urheiluun sopivalla pyörätuolilla kelataan ja liikutaan. Paljon on opittavaa, eikä siinä heti yksi termi jää mieleen.
”Kelausvanne”, Sinisaari korjaa kärsivällisesti kerta toisensa perään.
Pian pienten oppilaiden kädet tarttuvat kelausvanteisiin. Koripallokentältä kaikuvat huudahdukset, kolahdukset ja nauru.
Suomen Paralympiakomitean ja Toyotan Para School Day-kiertue on saapunut helsinkiläiselle Pohjois-Haagan koululle. Päivän aikana lapset saavat kokeilla erilaisia paralajeja, kuten pyörätuolikoripalloa, heittopeli bocciaa, näkövammaisille kehitettyä maalipalloa sekä näkövammaisen ihmisen avustamista.
Para School Day järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010. Sittemmin tapahtuma on kehittynyt paljon.
”Alussa lapset lähinnä vain saivat kokeilla paralajeja. Nyt ajatuksenamme on yhä vahvemmin tuoda esiin myös sitä puolta, että ihmiset voivat olla monin eri tavoin keskenään erilaisia, mutta jokainen voi urheilla itselleen sopivalla tavalla, Paralympiakomitean tapahtumakoordinaattori Thomas Jalas kertoo.
Koulu onkin Sinisaaren mukaan hyvä paikka kertoa vammautumisesta ja paraurheilusta. Häneltä kysellään paljon, mutta hän myös kertoo mielellään. Kun toiset pelaavat, vaihtovuorossa olevat tiedustelevat suoraan, kauanko hän on ollut pyörätuolissa ja miksi.
Sinisaari kertoo lapsille, että 17 vuotta sitten hän mursi niskansa polttareissa tapahtuneessa sukellusonnettomuudessa. Hän on halvaantunut rinnasta alaspäin, ja myös käsien ja sormien motoriikassa on puutteita. Siksi koripallo ei häneltä oikein onnistu, mutta pyörätuolirugby sujuu.
”No miten sä sitten syöt”, kuuluu heti seuraava kysymys.
”Ihan näin. Laitan haarukan tähän käteen ja nostan suuhun”, Sinisaari vastaa yhtä kärsivällisesti kuin kelausvanteestakin. Seuraavaksi käydään läpi Sinisaaren juomatekniikka ja muuta arkeen liittyvää. Usein kuultu suosikkikysymys on se, miten pyörätuolilla liikkuva Sinisaari nukkuu.
”No tietty sängyssä pää tyynyllä”, hän hymyilee.
Kysymykset eivät ole Sinisaaresta outoja. Ihmiset miettivät asioita, ja silloin on parempi kysyä.
”Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja sitä paitsi heidän kysymyksensä ovat aitoja. Siksi he ansaitsevat kunnon vastaukset siitä, miksi joku on sellainen kuin on”, Sinisaari sanoo.
Liikunnanopiskelijat Arash Abbasi ja Helmi Karila viheltävät viimeistä pilliin. Tunti päättyy. Lapset nousevat pyörätuoleistaan ja kävelevät opettajan osoittamaan jonoon kiltisti mutta vastahakoisesti. Palaute on aika suoraa:
”Ihan paras koulupäivä! Kivointa oli pyörätuolikoripallo, kun sillä tuolilla pääsi silleen pyörimään!”
”Joo, maalipallo, ja sit koripallo. Koris oli ehkä vielä kivempaa, kun sai kokeilla niitä pyörätuoleja”, lapset hihkuvat.
Pian liikuntasaliin saapuu seuraava luokka Timo Leisti -opettajan perässä. Abbasi ja Karila kertaavat tuolin toiminnan ja säännöt. Kentän laidalla Leisti seuraa oppilaita ja peliä.
”Katselimme pari päivää aikaisemmin johdantona videon pyörätuolirugbysta ja puhuimme siitä, mitä paraurheilu on. Tätä päivää on odotettu tosi paljon, ja näkee hyvin, että lapsilla on kivaa”, Leisti sanoo.
Vaikka Pohjois-Haagan koulu on suuri, liikuntarajoitteet eivät juuri näy. Leisti laskee nopeasti, että koulussa on pyörätuolilla liikkuva oppilas. Ennen Para School Dayta parauheilu oli melko vierasta paitsi äärimmäisen huonoksi penkkiurheilijaksi tunnustautuvalle Leistille myös suurimmalle osalle oppilaista.
”On ihan mahtava juttu, että pääsee kokeilemaan ja että tällaista järjestetään. Se avartaa maailmankatsomusta ja ylipäätään käsitystä siitä, että on olemassa erilaisia ihmisiä”, Leisti sanoo.
Vieressä lapset kuulevat kysymyksen siitä, onko opettaja itse kokeillut pyörätuolikoripalloa. Ennen vastausta lapset ehtivät kertoa, että pyörätuolilla on tosi helppoa kulkea – ainakin jos mennään tasaisella parketilla, eikä rappusista tai kapeista ovistakaan tarvitse murehtia.
”No te olettekin tuollaista ketteriä tyyppejä, ja minä taas olen tällainen vanha kömpelö äijä. Totta kai se oli vaikeaa”, Leisti nauraa.
Sinisaari ja Jalas toivovat, että paralajien kokeilu innostaa kaikkia löytämään sopivan urheilumuodon.
”Perheet, joissa on vammainen lapsi, eivät välttämättä tiedä paraurheilun mahdollisuuksista, eivätkä seurat puolestaan tavoita heitä. Siinä on vielä paljon tehtävää”, Sinisaari sanoo.
Mitä paremmin paraurheilua tunnetaan, sitä helpompi sen pariin on löytää. Sinisaari itse pääsi kokeilemaan pyörätuolirugbya jo kuntoutusjaksolla. Lajin hauskuus ja myös mahdollisuudet veivät heti mennessään.
”Aiemmin pelailin koripalloa ja salibandya kavereiden kanssa. Ilman vammautumista minusta ei olisi koskaan tullut huippu-urheilijaa.”
Vammautumisten vuoksi moni aloittaa paralajit vasta aikuisena. Nykyisin Suomen maajoukkuetta ja ruotsalaista Norrbacka Vikingsiä edustava Sinisaari huomasi, että paralajeissa menestyminen on mahdollista vähän vanhemmallakin iällä.
”Sopivien välineiden ja harjoittelun myötä taidot ja into vain kasvoivat.”
Tärkeää on myös löytää juuri itselle sopiva laji.
”Olen kerran kelannut Leo-Pekka Tähteä vastaan, ja olimmekin itse asiassa ihan tasaväkisiä. Tosin vain lähtölaukaukseen asti”, Sinisaari nauraa.
Toyota tukee pääyhteistyökumppanina Suomen Paralympiakomitean työtä monella tavalla ja kuuluu myös kansainvälisen paralympialiikkeen tukijoihin. Nykyisin myös Para School Day -tapahtumat järjestetään yhdessä Toyotan kanssa. Yhteistyö on yksi osa Toyotan Start Your Impossible -ajattelua.
”Näemme, että liikkuminen kuuluu kaikille. Siksi meille onkin tosi hieno asia tehdä yhteistyötä sellaisten toimijoiden kanssa, joiden kanssa meillä on samat arvot ja tavoitteet”, Toyotan markkinointiviestintäpäällikkö Satu Krökki sanoo.
Sinisaari ja Jalas näkevät tuen todella tärkeänä. Monissa lajeissa yhteistyökumppaneita on vaikeaa saada, ja paraurheilun kohdalla vielä tavallista urheilua hankalampaa. Paraurheilussa tukea tarvitaan siksikin, että monessa lajissa tarvitaan erityisapuvälineitä, jotka ovat kalliita.
”Esimerkiksi pyörätuolirugbyssa käytettävät tuolit maksavat noin 10 000 euroa. Vaikka omassa harrastuksessani siis raha liikkuukin, on tulokseni aika vahvasti tappiollinen”, Sinisaari karrikoi.
Para School Dayn tapahtumissa Toyotan tuki näkyy harmaana Proace-pakettiautona, jonka Toyota on luovuttanut kampanjan käyttöön. Kampanjatarroilla koristeltu auto helpottaa kiertueella tehtävää työtä.
”Mukana on aina erilaisia varusteita ja pelkästään jo kymmenkunta koripalloon sopivaa pyörätuolia. Kaikki ovat mahtuneet kyytiin ja olemme päässeet kulkemaan luotettavasti kaupungista toiseen. Se on hieno juttu”, Jalas sanoo.
• Päivä on koko koulun yhteinen kokemus, jonka aikana kaikki koululaiset starttaavat päivän paralympialajikokeiluihin samalta viivalta.
• Mukana päivässä olevat urheilijavieraat vastaavat lajistaan ja vammastaan juuri niihin kysymyksiin, jotka lapsia ja nuoria kiinnostavat. Oppilaat pääsevät itse oivaltamaan, että jokainen liikkuu tavallaan!
• Paralympiakomitea on järjestänyt Para School Day -liikuntapäiviä vuodesta 2010 alkaen.
• Para School Day -viikot järjestetään nykyään yhteistyössä Toyotan kanssa nimellä Para School Day powered by Toyota.
