Janne Ferm on kaikille rallia seuraaville suomalaisille tuttu mies. Ferm on työskennellyt Esapekka Lapin kartturina vuodesta 2010 ja WRC-auton kulkua hän on nuotittanut vuodesta 2017 lähtien. Menestystäkin on tullut tasaiseen tahtiin.
Heti ensimmäisellä WRC-kaudellaan Ferm ja Lappi pääsivät juhlimaan Suomen rallin voittoa Toyota Yaris WRC:llä. Sittemmin he ovat saalistaneet 10 podium-sijoitusta rallin kuninkuusluokassa. Kolme mitalisijoituksistaan kuljettajakaksikko on saalistanut kuluvalla kaudella TOYOTA GAZOO Racing -rallitallin uudella Toyota GR Yaris Rally 1 Hybrid -autolla.
"Meillä yhteistyö on lähtenyt alusta lähtien hyvin jengoilleen, ja olemme kehittyneet paljon. Kun tekeminen on hauskaa, tulokset seuraavat perässä", Ferm pohtii.
Ralleja seuraavalle yleisölle kartturin työ näyttäytyy pitkälti nuottien lukemisena. Kuskin pitäminen oikealla tiellä on luonnollisesti kartanlukijan tärkein tehtävä, mutta työhön kuuluu monenmoista muutakin.
"Kartturin tehtävänä on sihteeröidä liikkuvassa autossa ja hallita kokonaiskuva kilpailusta, jotta kuski voi keskittyä itse ajamiseen. Rakennan kisaviikon aikataulun nuotituksen yhteydessä. Kun kilpailu alkaa, kartturin tehtävänä on vastata siitä, että kuljettaja on kilpailuviikonlopun aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Erikoiskokeiden lisäksi huolehdin kartanluvusta siirtymätaipaleilla ja pidän kelloa silmällä", Ferm tiivistää.
Hänen mukaansa WRC:ssä eli rallin MM-sarjassa kartturi pääsee selvästi helpommalla kuin alemmissa kilpa-autoluokissa operoivat kollegansa, sillä rallitallit ottavat hoitaakseen osan kartturin tehtävistä.
"Kun ajetaan esimerkiksi yksityispuolen WRC2-autoa, kartturin tehtävänä on hoitaa hotellivaraukset, nuottiautojen vuokraukset, kaluston logistiset järjestelyt sekä työkalujen ja varusteiden pakkaamisen kisa-autoon. WRC:ssä nämä hommat ovat tiimin vastuulla", Ferm toteaa.
Kaikki MM-rallin osakilpailut etenevät tietyn kaavan mukaisesti. WRC:ssä kilpailevalle kuljettajaparille varataan pari päivää nuotitusta varten. Tämän jälkeen vuorossa on ralli, joka kestää tavallisesti kolme päivää.
Nuotitus tapahtuu kilpailun järjestäjän etukäteen määrittelemän aikataulun mukaisesti. Kuljettajapari kiertää erikoiskokeet pariin otteeseen siviiliautolla tieliikennelakia noudattaen. Tavoitteena on luoda nuotitus, joka auttaa kuljettajaa muistamaan yksityiskohtaisesti tiestön ominaisuudet sekä säätämään ajolinjansa ja nopeutensa kilpailun aikana sopivaksi.
Nuottien pitää olla mahdollisimman yksinkertaiset ja yksiselitteiset, jotta ne eivät mene sekaisin kilpailun tuoksinassa. Oleellista on pystyä ilmaisemaan tien muodot lisätietoineen sekä kelimerkkeineen. Ferm arvioi, että perustermistössä on yhteensä 80 sanaa. Niistä 14 ilmaisee erilaisia mutkan muotoja.
"Ensimmäisellä ajokerralla tehdään nuotti ja toisella se tarkastetaan. Jos erikoiskoe on ajettu aiemmin, ja nuotti on jo valmiina, molemmat ajokerrat käytetään nuotin tarkastamiseen. Kartturi valikoi nuoteissa käytettävät termit aina kuljettajan toiveiden mukaan", Ferm kertoo.
Nuotin tekeminen, kuten itse kilpailusuorituskin, edellyttää kuskin ja kartturin saumatonta yhteistyötä. Fermin mukaan kuljettajaparin kemioiden pitää toimia, muuten tekeminen käy raskaaksi ja keskinäiset ongelmat alkavat heijastua myös urheilullisiin tuloksiin.
Ferm pitää kartturin tärkeimpänä taitona kykyä rytmittää nuottia selkeästi ja oikea-aikaisesti. Kartturin on kyettävä pitämään fokus tiukasti nykyhetkessä, sillä ajatuksen pienikin harhautuminen voi johtaa kuskin ajovirheeseen ja miljoonan euron kilpa-auton romuttumiseen.
"Pelkästään nuottia kuuntelemalla ei kukaan voi kuitenkaan ajaa. Kuskilla pitää olla myös katsekontakti tiehen. Ralliautoilija Lasse Lampea lainaten nuotti on kuskille uskon vahvistus", Ferm sanoo.
Kartturin tehtäviin kuuluu huolehtia nuottien ajantasaisuudesta. Jos erikoiskokeiden olosuhteissa tapahtuu muutoksia, on nuotti päivitettävä vastaamaan todellisuutta.
Nuotinlukua Ferm ei erityisemmin harjoittele. Kun duunia on tehnyt pitkään, oikea rytmi tulee jo selkäytimestä.
"Kartturin työhön ei ole oikotietä. Kukaan ei pysty hyppäämään WRC-auton kartanlukijaksi kylmiltään. Liikkeelle on lähdettävä alemmilta tasoilta steppi kerrallaan. Ralliauton nopeuteen tottuu vähitellen ja nuotin lukeminen alkaa luonnistua kovassakin vauhdissa", Ferm muistuttaa.
Digitalisaatio jyrää monella rintamalla, mutta kartturin työssä tablet ei ole syrjäyttänyt ruutuvihkoa, lyijykynää ja pyyhekumia. Miksi nykytekniikka ei kelpaa?
"Nuotituksessa käytämme kyllä apuna auton navia ja kojelautakameralla kuvaamme kaikki pätkät myöhempää tarkastelua varten. Nuottien kirjaamisessa ja lukemisessa perinteinen vihko toimii kuitenkin paremmin. Vihkoon on helpompi tehdä korjauksia, eikä sivuja tule selattua vahingossa useampia kerralla. Ruutuvihko on myös tabletia toimintavarmempi ratkaisu. Se ei pudotessa hajoa, eikä akkukaan lopu kesken. En ole kuullut, että yksikään kartturi olisi vaihtanut vihkoa tabletiin", Ferm sanoo.
