Aktiivisina artistiaikoina ajelin keikoille Suomea ristiin rastiin noin 30 000 kilometriä vuodessa. Nykyään pidemmät matkat kertyvät lähinnä sahatessani Rovaniemen ja Helsingin kodin väliä, joten kilsoja tulee mittariin vuosittain noin 10 000.
Syksyllä 2023 kurvailin ensimmäisen kerran leppoisan viiden päivän reissun koirieni kanssa Euroopan läpi Espanjan kotiini, sillä lentäminen ei enää sovi lähes 13-vuotiaalle ranskalaiselle vesikoiralleni Viljolle. Se matkustaa turvaverkon takana auton peräkontissa sekarotuisen, parivuotiaan Vexin kanssa. Keväällä 2025 aion ajaa taas Espanjaan ja parkkeerata sinne pysyvästi koirieni ja Toyota RAV4:n kanssa.
Toimivuutta ja luotettavuutta. Olen kasvanut Toyota-perheessä, sillä vuosi sitten eläkkeelle jäänyt isäni teki yli 40-vuotisen uran Toyota-kauppiaana, joista viimeiset vuodet myyntipäällikkönä. Koko sukumme luottaa merkkiin. Juuri juhannuksena nauroimme, kun vähintään kymmenen eri mallista ja väristä Toyotaa olivat iloisena sekamelskana valloittaneet mökkipihamme.
Toyotalla on brändinä minulle myös syvällisempi merkitys, aito kumppanuus. Parikymppisenä minulla oli lyhyt syrjähyppy bemarimaailmaan, vaikka iskä kokikin sen henkilökohtaisena loukkauksena. Onneksi autolla pröystäily itsetunnon pönkitykseksi jäi ohueksi ja tajusin itse palata Toyotan luotettavaan syleilyyn.
Tahdon käytännön asioiden olevan helppoja ja vakaita. Vaikka oma elämä muuttuu joskus nopeallakin tempolla, Toyota palvelee minua kaikissa käänteissä. Minulla on ollut esimerkiksi useampi Toyota Prius, nytkin yksi yli kymmenen vuotta vanha odottelee Espanjan kodin tallissa. Tarvittaessa sama auto voi palvella koko elämän, sillä vikoja ei Toyotoissa juuri ole, ja jos sellaisia tulee, ne ovat vaivattomasti ja nopeasti huollettavissa.
Usein viihdetaiteilijat ja urheilijat tekevät yhteistyötä jonkun autobrändin kanssa ja saavat merkin uusimman auton alleen. Minulla ei tällaista ole ollut, mutta nyt ilahduin alkaneesta yhteistyöstä Toyotan kanssa. Vaikka olisin voinut valita itselleni uuden auton, kerroin toyotalaisille ajavani jo itselleni parasta mahdollista autoa, jota en halua vaihtaa.
Ammatti: Antti Tapani Tuisku on huikean uransa vuonna 2023 lopettanut poplaulaja, jonka albumeita on myyty lähes puoli miljoonaa kappaletta. Sen jälkeen Tuisku on mm. valmistunut ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi, pitänyt valmennuksia ja kirjoittanut kirjan. Nyt yrittäjäksi itsensä mieltävä monitaituri toteuttaa suurta unelmaansa huippu-urheilijana hiihdon parissa.
Asuu: Synnyinseudullaan Rovaniemellä. Koti myös Etelä-Suomessa ja Espanjassa. ”Suunnitelmissa on muutto koirien kanssa Espanjaan hiihdon SM-kisojen jälkeen keväällä 2025.”
Harrastaa: Arki pyörii pitkälti energisten koirien ehdoilla, joiden kanssa Tuisku patikoi niin Lapin luonnossa kuin Espanjan vuorillakin. ”En keksi mitään parempaa tapaa nauttia ja rentoutua, kuin ajaa rauhallisiin luontokohteisiin liikkumaan.” Urheiluharrastusten Tuisku lisäksi tykkää hyvän ruoan tekemisestä ja ravintolaillallisista pitkän kaavan kautta kavereiden kanssa. Myös perus-Netflix, true-crime -podcastit ja äänikirjat viihdyttävät.
Auto: Toyota RAV4 on vuosimallia 2022 ja sillä on ajettu noin 30 000 kilometriä. ”Ajan unelmieni autoa, jota en aio vaihtaa.”
Tarvitsin tilavan auton, johon mahtuu mukavasti melko isojen koirien lisäksi kaikki maailman urheilutavara. Auton sisällöstä ja usein kesäisinkin täyteen sullotusta suksiboksista voi päätellä, että olen paljon menossa. Vaikka kotini on aina siisti, autoni saa huoletta olla sotkuisempi. Pulloja, roskia ja mutaakin väistämättä kertyy kaikissa kivoissa jutuissa kulkiessani.
Ajamiseni on siistin kaupunkiajon sijaan enemmän ryteiköissä kulkemista. RAV4:lla pääsen kaikkialle, kaikissa keleissä. Isompi kori ja neliveto ovat tärkeitä ominaisuuksia luontokohteisiin myös lumituiskussa ja mutasäässä ajaessani.
Vaikka joskus nuorena itsetunnon kanssa kamppaillessani erehdyin ajattelemaan autoa statuskysymyksenä, oikeasti olen ihmisenä tosi käytännönläheinen. Tärkein ominaisuus autossa on vapauden mahdollistaminen. Voin luottaa, että pääsen RAV4:lla aina turvallisesti ja varmasti paikasta A paikkaan B.
Koska ajan melko paljon, olen jo parikymmentä vuotta tahtonut tehdä matkani mahdollisimman ilmastoystävällisesti. RAV4 on ladattava hybridi. Voin ajaa yhdellä latauksella noin 80 kilometriä, joten tavallisen arkiajon hoidan pitkälti sähköllä.
En ole hurjastelija, vaan tosi käytännöllinen kuski. Autossa pitää kuitenkin olla tehoja, mitään tuhnua en suostu ajamaan. Voima on myös turvallisuuskysymys esimerkiksi ohituksissa, jos sattuu joskus arvioimaan tilannetta hieman väärin.
Olen 15-vuotiaasta saakka istunut viikonloppuiltaisin päheenä vanhempien kavereiden kyydissä, enkä ole itsekään koskaan arkaillut ajamista. Ajokokeeni oli sovittu heti 18-vuotissyntymäpäiväkseni, joka on helmikuussa, hiihtoloman kynnyksellä. Meillä oli jo kaveriporukalla mökki varattuna, sillä kaikki luottivat minun pääsevän inssin ykkösellä läpi. Niin teinkin ja kuskasin tyytyväisen sakin laskettelureissulle.
Los Angelesin kahdeksankaistaiset moottoritiet eivät pelota minua. En myöskään hätkähdä Espanjan sähäkkää liikennekulttuuria, jossa ei arkailla käyttää tööttiä. Espanjan kodissa kyläilevät läheiseni kauhistelevat melua, mutta tykkään kuskien tavasta kommunikoida toisilleen. Äkkijarrutuksilta vältytään ja liikenne soljuu jouhevasti. Ärsyynnyn paljon helpommin, jos joku jumittaa ohituskaistalla tai hidastelee edessäni.
Tykkään ottaa uusia paikkoja haltuun auton ratissa tai lenkkarit jalassa. En käytä navigaattoria vaan katsottuani kartasta reitin, hyppään rattiin ja koitan suunnistaa ulkomuistista perille. Vuonna 2019 työstimme Espanjan kodissani kirjoittajakollegoiden kanssa Valittu kansa -albumiani. Porukka alkoi kutsua minua taksikuskiksi, kun osasin jo suvereenisti puoli vuotta maassa asuttuani kuljettaa meitä Priuksella paikallisissa paikoissa.
En ole taukoilija, vaan tahdon melko kärsimättömästi perille. Etukäteen hyvin syötyäni, koirat lenkitettyinä, ajan jopa kymmenen tuntia lähes putkeen. Toki joku pieni tauko täytyy toki pitää napatessani huoltsikalta evääksi energiajuoman ja rasvaisen paninin.
Sovin usein etukäteen puhelintreffejä, palavereja tai haastatteluja pitkiä ajomatkoja varten, vaikka muuten olen laiska puhumaan puhelimessa. Toisinaan kuuntelen äänikirjoja. Viimeksi uppouduin tuntikausiksi maapallon historiasta kertovan tietokirjan maailmaan, sillä se avasi tarkasti maapallomme hurjaa sääolosuhteiden muutosta. Myös tieteeseen ja rikosmysteereihin liittyvät podcastit ovat mukavaa ajoviihdykettä.
Autossani on aina paras mahdollinen äänentoistoon liittyvä paketti. Artistiaikoinani minulla oli tapana fiilistellä uudet biisit ratin takana kirjoittamisen, miksauksen ja masteroinnin jälkeen. Superstudioissa on pelit ja vehkeet vimpan päälle, mutta useimmat kuuntelevat musaa juuri liikkuvassa autossa. Jos saundi on siellä hyvä, homma toimii. Olen edelleen oman musiikkini suurin fani, joten joskus Tuiskun biisit pauhaavat ajaessa volat katossa.
Iskä on pitänyt huolen siitä, että vaihdan parin, kolmen vuoden välein. Näin rahoitukset ja jälleenmyyntiarvot ovat pysyneet järkevinä.
Nykyinen RAV4 tilattiin minulle korona-aikaan vuonna 2022. Tämä on ensimmäinen auto, josta en halua lainkaan luopua, vaan maksaa loppuun saakka, sillä sen on palvellut niin hyvin. Jopa valkoisen auton peseminen putipuhtaaksi painepesurilla tai pesulassa on mukavaa puuhaa.
Niitä on monia, mutta ehkä parhaiten on jäänyt mieleen ensimmäinen käyttämäni auto. Ajokortin saatuani ajoin paljon äitini Toyota Yarisia. Siihen aikaan meillä oli kaveriporukassa tapana nimetä autot. Puhuttelin omaani ”Enskana” ja siihen oli syvä suhde. Rovaniemellä ”heitettiin hurua” eli ajoimme porukalla ”korttelirallia”. Bensaa paloi ja huoltsikoiden pihoille kerääntyessämme Enskan suparreiden bassot jytkyivät sisuskaluissa saakka. Se oli hauskaa ja tärkeää teiniaikaa!
Enää en ole personoinut autojani yhtä läheisesti, mutta silti nykyinen RAV4 on minulle nimettömänäkin hyvin rakas.
Olin noin 5-vuotias ajaessamme mökkitietä isän Land Cruiserilla. Tielle sattui pimennosta poro, johon törmäsimme. Matkustajille ei käynyt kuinkaan, mutta paliskunnan poromies piti kutsua katsomaan menehtynyttä eläintä. Istuin paniikissa takapenkillä, sillä uskoin isäni tehneen niin suuren rikoksen, että hänet passitettaisiin loppuiäksi vankilaan. Mielikuvitukselleni on naurettu perheen kanssa jälkeen päin monet kerrat.
Lappi vilisee poroja, joten autoissani on aina valotehot viimeisen päälle. Espanjassa ei valoja niin paljon arvosteta, mutta on mahtava ajaa sielläkin omalla autolla, jolloin saa koko tienoon turvallisesti valaistua.
Hauska kysymys, sillä jauhoin tästä juuri pari viikkoa sitten kaverin kaverin kanssa. Hän tenttasi autohaaveistani ja jankutti, että minulla voisi olla mikä auto vain. Osoitin pihalla komeilevaa RAV4:sta ja kerroin sen olevan unelmieni auto. Ei uponnut. Lopulta ymmärsin, että puhuimme tyypin kanssa eri kieltä. Hänelle auto edusti oman statuksen materialla nostattamista, minulle sujuvuutta. Auto on käyttöä, ei egon pönkitystä varten.
Toyota RAV4 on luottokaverini, vilkkaan elämäntyylini mahdollistaja. Toki, jos joku ihmeauto veisi joskus jalat altani, saattaisin harkita vaihtoa, mutta se tuntuu aika utopistiselta.
