Aloitin ajamisen omalla taksilla vuonna 1998. Nyt olen virallisesti eläkkeellä ja ajelen satunnaisemmin, ja suurimman osan ajoista hoitaa nykyisin poikani Aki. Enimmäkseen ajomme ovat tässä Keravan alueella, mutta myös esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentälle ajelemme tasaiseen tahtiin. Ei kuitenkaan yhtä paljon kuin ennen koronaa, mikä vähensi liikematkailun määrää. Yksittäisten ajojen lisäksi ajamme myös koulukyytejä Keravan kaupungille.
Parempaa ei voisi olla! Jos ei halua minibussia, seitsemänpaikkaiset autot ovat harvassa. Juuri koulukyydeissä auto on todella hyvä, kun tavaratilasta saadaan hetkessä nostettua kaksi kunnollista lisäistuinta. Näin kaikki lapset saadaan kätevästi kyytiin. Iäkkäämmät matkustajat puolestaan ovat kiitelleet sitä, kuinka helppoa autoon on nousta sisään. Lisäksi yksi selkeä etu on hybridin vähäinen polttoaineenkulutus.
Se on vaivaton ja edullinen: tällä voi lähteä vaikka maailmanympärimatkalle, kun vain bensa-asemia osuu reitille. Itselataava hybridi tuo erilaisiin kuljetuksiin huolettomuutta. Se on sekä hankintahinnaltaan että huolto- ja ylläpitokuluiltaan dieseliä ja ladattavia autoja edullisempi kokonaisuus. Silti keskikulutus on vain noin 5,5 litraa, vaikka ajamme paljon kuluttavaa kaupunkiajoa. Takseilla ajetaan vuosittain tyypillisesti noin 100 000 kilometriä, joten pienellä kulutuksella on suuri merkitys yrityksen kannattavuudelle.
Pari vuotta sitten kuulin, että Haukiputaalla taksia ajanut lapsuudenkaverini oli joutunut luopumaan ammatistaan aivoinfarktin vuoksi. Ostin häneltä hyvän ja vähän eli vain noin 80 000 kilometriä ajetun ja valmiiksi varustellun Prius Plussan, joka nyt jatkaa taksikäytössä. Toyotan hybriditekniikalla varustetut autot on tehty niin toimintavarmoiksi, että niitä uskaltaa hankkia käytettynäkin ilman pelkoa suurista remontti- ja huoltokuluista.
Aikaisemmin meillä oli taksikäytössämme farmarimallinen Toyota Auris -hybrid, joka sittemmin siirtyi tyttäreni käyttöön ja on hänellä edelleen. Autolla on ajettu yli 450 000 kilometriä. Koko aikana autoon on tarvinnut vaihtaa vain kahdet jarrupalat, eikä muuta remonttia ole tarvittu. Jos siis tuossa ajassa kuluu vain 150 euroa kuluvien osien korjauksiin, puhutaan jo aika kestävästä laadusta!
Tosi hyvin. Olen ajanut kaikkiaan 11 taksi-Toyotalla eli Avensiksella, Auriksella ja erilaisilla Priuksilla yli kolme miljoonaa kilometriä 25 vuoden aikana. Perushuoltojen ohessa olen sinä aikana joutunut viemään auton vain kerran pariksi tunniksi korjaamolle, mikä on ajomäärään ja aikaan nähden kyllä äärimmäisen vähän. Taksikäytössä juuri luotettavuus on tärkeää. Hetket, jolloin auto seisoo korjauksessa, ovat suoraan omasta tilistä pois – puhumattakaan pitempien korjausten ajaksi tarvittavan sijaisauton kuluista ja vaivasta. Niitä huolia meillä ei ole ollut.
Yksikään Toyota ei ole ollut huono, mutta kyllä nykyinen Prius Plus on ollut paras. Muunneltavan matkustamon ansiosta mukaan saadaan kuusi koululaista, ja toisaalta penkit kaatamalla mukaan mahtuu vaikka asiakkaan pesukone. Taksissa tärkeää onkin paitsi tavaratilan koko myös sen muoto ja käytettävyys. Priuksessa tavarat on helppo nostaa sisään. Työkalujen tehtävä on tehdä työstä helppoa.
Moni taksinkuljettaja suosii hienoja ja vähän kalliimpia merkkejä, koska he sanovat, että työpaikan pitää olla viihtyisä. Minä taas ajattelen, että ei riitä, että minä viihdyn autossa, vaan sen on oltava ennen kaikkea asiakkaalle hyvä. Toisin kuin monessa komeassa ja hankalasti lastattavassa sedanissa Priuksessa ei lopu tavaratila kesken, vaikka asiakkaalla olisi paljonkin tavaraa mukanaan.
Suurimmalle osalle merkillä ei tunnu olevan väliä, osa tykkää tosi paljon ja sitten aina joskus löytyy joku hieman ahnaammin tuoppia tuijotellut asiakas, joka vaatii taksitolpalla käyttöönsä jotakin tiettyä merkkiä. Silloin on ehkä parempikin, että hänet ajetaan sillä toisella autolla kotiinsa.
Niitä on vaikka kuinka paljon, ihan oikeasti. Se johtuu siitä, että Suomessa perinteisesti kaikki ovat käyttäneet samoja takseja ja kyytiin voikin osua ihan kuka vain. Matkaan on mahtunut paljon iloja ja suruja sekä erilaisia ihmisiä, ja kaikkia pitää kyetä sen matkan aikana palvelemaan hyvin ja vähän kuuntelemaankin. Myös hauskoja juttuja on sattunut. Kerran kyytiin nousi hattupäinen herrasmies, joka luuli olevansa vähän hienommassa premium-kyydissä. Kun saavuimme perille, hän havahtui, taputti olalle ja kiitteli kuinka hienosti ja pehmeästi Mersu olikaan kulkenut. Se oli vähän kuin palkankorotus tai juomaraha!
Onhan tämä ehkä vähän turhankin suorasti sanottu, mutta hyvä auto on hieman kuin hyvä puoliso. Kun on kerran löytänyt luotettavan ja vähäruokaisen, ei sitä pidä mennä vaihtamaan.
Olen tottunut nuoresta asti lähtemään erilaisiin hommiin ja töihin. Kun tällä tavalla sitten asuu tämmöisessä kaupunkikotelossa, niin mielenterveyshän siinä alkaa järkkyä, jos jää vain sohvalle kotiin ja on tekemättä mitään. Työ on minulle terapiaa ja tekemistä, jonka avulla ikään kuin tuntee itsensä tärkeäksi. Pysyn virkeänä ja osoitteetkin pysyvät siinä samalla hyvin mielessä.
Työ: Ajanut taksia vuodesta 1996 lähtien. Siitä lähtien työkaluna on ollut koko ajan Toyota. ”Kun aloitin ajamisen renkinä, sain taksiyrittäjältä käyttööni Toyota Carinan. Se osoittautui parin vuoden koeajolla sen verran hyväksi, että merkki oli sinetöity. Kun pari vuotta myöhemmin perustin oman yrityksen, aloitin ajamisen farmarimallin Avensiksella.”
Lähitaksiin kuuluva Taksi Keränen ajaa yksitäisiä taksiajoja ja niiden ohessa erilaisia sopimusajoja, kuten koulukyytejä Keravan kaupungille.
Asuu: Keravalla.
Tärkein periaate työssä: Kiireettömyys. Kun aikaa on liian vähän, tulee vain stressiä, mutta jos on ylimääräistä aikaa, se on helppo kuluttaa pois. ”Kiireessä tulee vain vahinkoja. Olen oppinut, että jos alkaa tuntua kiireeltä, laitan kaikki yhteydet kiinni ja menen hetkeksi laulamaan karaokea. Taksia on ajettu yli sata vuotta, eivätkä ne kyydit vielä ole ajamalla loppuneet.”
Auto: Toyota Prius Plus vuosimallia 2020. Autolla on nyt ajettu noin 320 000 kilometriä.
