Olen pelannut ammatikseni ulkomailla viimeiset viisi vuotta. Tavallisesti työsuhdeauto tulee sopimuksen mukana, mutta nyt sopimukseni ruotsalaisen Luleå HF:n kanssa päättyi keväällä. Kun tulin taas kesäksi Suomeen, tarvitsin autoa. Yksi kaverini on töissä Toyota Kaivokselassa ja vinkkasi, että voisin vuokrata uuden Toyota C-HR:n kesän ajaksi. Se on fiksu tapa hankkia auto tarpeeseen ja olen ollut sekä päätökseeni että autoon tosi tyytyväinen.
Se on uusi, kiva ja luotettava auto, josta ei tarvitse kantaa minkäänlaista huolta. Ajossa se kiihtyy mukavasti, eikä juuri kuluta bensaa. Asun Helsingin kantakaupungissa, joten arvostan sitä, että autolla on näppärää ja helppoa pyöritellä kaupungissa, ja siinä Toyota C-HR on hyvä. Suoraan sanoen en ole mikään kamalan kova automies, vaikka ne totta kai minua vähän kiinnostavat. Jos ostaisin auton itselleni, ne kiinnostaisivat vielä enemmän. Siinäkin tapauksessa Toyota C-HR voisi hyvin olla valintani.
Ajan jatkuvasti, mutta aika vähän ja silti myös liikaa. Olen käynyt Herttoniemessä nyt kesällä treenaamassa. En tiedä, alanko iän myötä laiskistua, mutta huomaan ajavani aika usein treeneihin autolla. Järkevämpää olisi tietysti vetää vartti pyörällä ja ottaa samalla hyvä alkulämpö. Muuten tarvitsen autoa etupäässä siihen, että käyn sukulaisten luona Lahdessa tai pelaamassa golfia. Yksi Toyota C-HR:n hyvistä puolista on se, että auto on kompakti ja ketterä, mutta golfbägi mahtuu silti helposti takakonttiin.
Olen musiikkimiehiä, eli kyllä tärkeää on se, että autossa on stereot, jotka soivat kunnolla. Olen ajanut autoilla, joissa äänentoistossa on toivomisen varaa ja kyllähän se vaikuttaa heti mielialaan. Autossani ei ole koskaan hiljaista. Kun ajan, kuuntelen musiikkia aika lailla laidasta laitaan tai sitten urheilu- ja sijoitusaiheisia podcasteja. Yhtä tärkeää on myös se, että ohjaamossa on selkeät hallintalaitteet ja oikeat nappulat kosketusnäytön tukena. Hipaiseminen ei sovi autoon.
Ammatti: Juhani Tyrväinen on ammatiltaan jääkiekkoilija. Suomen maajoukkueessa Tyrväinen oli mukana vuoden 2019 Bratislavan MM-kultajoukkueessa.
Viimeiset viisi vuotta Tyrväinen on pelannut Ruotsin pääsarjaa SHL:ää Luleå HF:n paidassa. SM-Liigassa hän on edustanut Jokereita, HIFK:ta ja Pelicansia.
Ensi kaudeksi Tyrväinen vaihtaa maisemaa ja siirtyy Kari Jalosen valmentamaan Kölner Haieen Saksan pääsarja DEL:ään. ”Viisi vuotta yhdessä seurassa on prosentuaalisesti aika pitkä aika kiekkouralla ja halusin vielä nähdä Keski-Eurooppaa. Viime kaudella Kölnin yleisökeskiarvo oli noin 16 000 katsojaa, eli kyllä siellä tunnelmaa riittää.”
Asuu: Avopuolisonsa kanssa Helsingin Kalasatamassa.
Harrastaa: Golfia, padelia ja erilaista liikuntaa.
Auto: Toyota C-HR on vuosimallia 2024, jolla ajettu reilut 2500 kilometriä.
Ehdottomasti turvallisuutta. Nuorena olisin varmasti sanonut, että nopeutta, mutta ikä tuo viisautta. Turvallisuutta tosin usein alkaa arvostaa vasta sitten, kun jotakin sattuu, ja niin kävi minullekin. Viime vuonna ajoimme puolisoni kanssa Torniosta kohti Luulajaa, kun yhtäkkiä törmäsimme hirveen. Oli meidän onnemme, että ajoimme sopimukseeni kuuluneella isolla katumaasturilla. Vaikka hirvi kuoli välittömästi ja auto vaurioitui, emme edes loukkaantuneet ja selvisimme säikähdyksellä. Se sai olemaan aivan uudella tavalla kiitollinen monesta asiasta ja samalla arvostamaan autojen turvallisuutta.
Aina vaihtaessani seuraa! Jääkiekkoilijana olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen päässyt ajamaan useita työsuhdeautoja, ja samalla tutustumaan moniin merkkeihin sekä malleihin. Olen ostanut elämässäni vain yhden auton, kun kymmenisen vuotta sitten seuralta saatu auto ei mielestäni millään tavalla täyttänyt tarpeitani. Hankin sitten hetken mielijohteesta itselleni isomman auton, jonka tosin myin jo muutamtoisen auton. Ostos oli täysi tunnepäätös, eikä välttämättä edes kovin viisas, mutta autothan ovat vähän tunneasioita.
Minulla ei ole yhtä selkeää muistoa tai tarinaa, jonka muistaisin. Sen sijaan mieleeni nousevat ajat heti ajokortin saamisen jälkeen. Oli upea tunne päästä yksin autolla liikkeelle ja hakea kavereita kyytiin tai vähän lirkutella tytöille ikkunasta. Tiedän, että tämä voi kuulostaa hieman lapselliselta ja varmaan olikin, mutta samalla se tunne oli aivan mahtava. Auton ratissa tuntui siltä, etten ollut enää vain pikkupoika, vaan olin astunut askeleen kohti aikuisuutta.
