Omistan koruyrityksen ja kierrän työni puolesta ympäri Suomea tapahtumissa, messuilla ja festareilla Rovaniemeä ja Kittilää myöden. Vien pakulla asiakkaideni nettitilaukset postiin ja hoidan samalla kauppareissut. Kilometrejä kertyy vuodessa 25 000–30 000.
Elän tyylini mukaan kaikessa mitä teen. Vaaleanpunainen on ollut lempivärini jo lukioajoista lähtien, ja väri näkyy niin kodissani kuin pukeutumisessani. Ostin Hiacen hopeisena ja ajattelin, että maalaan sen. Miestuttuni kuitenkin ohjeisti, ettei kannata maalata, sillä auton myyminen voisi olla myöhemmin hankalaa. Niinpä koko kaara on vedetty hot pink -teipillä, jonka saa poistettua ilman, että pinta vaurioituu.
Kun aloitin firmani, minulla oli Yaris. Se oli näppärä pieni auto, jonka ajomukavuus oli älyttömän hyvä, vaikka olen 183-senttinen. Toyotasta oli luotettava ja hyvä kokemus, joten päädyin Hiaceen, kun tuli isomman auton tarve. Olen paljon ratin takana, ja Hiacessa istuma-asento on ergonomisesti hyvä.
Se, että auto saa aikaan hymyjä! Saan usein asiakkailtani kuvia, joita he ovat ottaneet minusta ja autosta, kun olemme olleet vaikka liikennevaloissa tai kaupan parkkiksella. Tuolla autolla ei pitkälle pääsisi, jos se varastettaisiin.
Ostin parinkymppisenä mintunvihreän kuplavolkkarin. Ajoin sillä viikon ja tulin siihen tulokseen, etten voi ajaa mintunvihreällä autolla. Kävin ostamassa halpaa huonekalumaalia ja sudin auton pensselillä vaaleanpunaiseksi. Auto oli mielestäni pintakuiva, kun lähdin ajamaan juhannusfestareille. Ajaessani kaikki hyttyset ja öttiäiset upposivat kuitenkin pintaan kiinni ja myös jäivät siihen.
Tietysti pinkki ja avomalli olisi kyllä ihana. Auringon paistaessa katon saisi pois ja ruskettuisin ajellessani. Olen myös haaveillut RAV4:sta, mutta odottelen vielä Eurojackpot-voittoa. Tulisi ihana kontrasti, kun sellaisen muskeliauton vetäisi pinkiksi.
