Tärkein peruste oli työni metsäkoneen kuljettajana. Työmaat sijaitsevat syvälläkin metsässä, ja päästäkseni töihin minun on monesti ajettava pieniä ja hankalakulkuisia metsäautoteitä useita kilometrejä. Metsätöitä tehdään ympäri vuoden ja kaikissa keleissä. Tarvitsen auton, jolla pääsen luotettavasti hankaliin paikkoihin ja ennen kaikkea niistä myös takaisin kotiin.
Yksittäisistä ominaisuuksista nostan listan kärkeen nelivedon. Auto on vakiovarustettu maantieajoon, eli myös renkaat ovat ihan vakiotavaraa. Silti sen ominaisuudet riittävät maastossa hyvin. Tykkään myös siitä, että maastokelpoinen Hilux kuitenkin tuntuu hyvällä tavalla henkilöautolta. Sillä on mukava ajaa maantiellä ja nahkasisustus luo ylellistä tunnelmaa.
Ennen kaikkea luotettavuutta. Olen ajanut kolmella Toyotalla noin puoli miljoonaa kilometriä, enkä ikinä ole jäänyt tielle. Minulle luotettavuus merkitsee luotettavan tekniikan ja hankalissa paikoissa kulkemisen yhdistelmää. Se on toteutunut hyvin, eikä autojani ole tarvinnut korjailla.
Tämä on toinen Hiluxini. Kun vaihdoin keväällä autoa, halusin vanhan kaksipaikkaisen Hilux Extra Cabin tilalle Double Cab -mallin, sillä tarvitsin tilaa ohjaamon takaosaan tavaroitani varten. Työni näkökulmasta tärkeä ominaisuus on katettu ja tilava lava. Koska metsätyömaat sijaitsevat syvällä metsissä, huolto ja pienet korjaukset edellyttävät omavaraisuutta. Erilaiset öljyt, työkalut, vararenkaat ja pienet varaosat kulkevatkin lavalla hyvin, eikä auton tuhannen kilon kantokyky tule ihan äkkiä vastaan.
Edellinen Hiluxini oli minulla neljä vuotta. Sitä ennen ajelin neljä vuotta Hiacella, eli aika lailla neljän vuoden välein vaihtuu. Vaihdan auton silloin, kun edelliseen alkaa kertyä kilometrejä, mutta auton vaihtoarvo on vielä hyvä. Astelen autokaupoille tarpeen mukaan, mutta totta kai siinä välissä tulee jatkuvasti katseltua seuraavaa autoa!
Se on monipuolisessa käytössä. Suurin osa kilometreistä kertyy maantiellä, mutta pienempiä metsäteitä ajelen päivittäin omalle työmaalle tai kun käyn katsomassa, miltä tuttujen metsätyömaat näyttävät. Omat työmaani sijaitsevat pääasiassa tässä Pyhtään, Ruotsinpyhtään ja Loviisan alueella. Välillä liikun työn perässä kauemmaksikin.
Tein pari vuotta sitten road tripin Yhdysvaltojen länsirannikolle. Lähdin liikkeelle Seattlesta ja ajelin Kaliforniaan asti. Reissu oli upea, mutta tiellä oli hieman enemmän hässäkkää kuin täällä Pyhtään metsässä. Moottoritiellä oli kuudesta seitsemään kaistaa pelkästään yhteen suuntaan. Siinä oli usein keskikaistalla huuli pyöreänä, kun piti kääntyä rampille ja sattuikin olemaan tukevasti siellä keskikaistalla. Aika usein piti käydä seuraavassa liittymässä kääntymässä.
Jos arkea ajatellaan, käyttöautoni ovat olleet sellaisia. Olen aina ostanut sellaisen auton, jonka olen tarvinnut ja halunnut. Harrasteautona todella hieno olisi 1950-luvun Ford F100 -lava-auto, joka olisi entisöity sen näköiseksi, jollaisena se on ajanut aikanaan tehtaalta ulos. Tykkään 1950-luvun autojen hieman akuankkamaisesta ja pyöreästä muotoilusta todella paljon.
Tomas Töyrylä, 25
