Sydän laukkaa, hikipisarat kihoavat iholle ja toistuvat vilunväreet tärisyttävät kehoa. Epämääräinen ahdistus tuntuu kasvavana möykkynä rinnassa. Tekisi mieli juosta jonnekin kauas tai piiloutua pieneksi mytyksi sohvan taakse. Ajamisen pelko iskee voimakkaasti päälle, vaikka seuraavaan ajokertaan on vielä tovi aikaa.
Lääkärikeskus Aavan työterveyspsykologi Visa Sarparanta on kohdannut työssään monenlaisia ajamiseen liittyviä pelkoja ja pelkojen aiheuttamia fyysisiä oireita. Jollakin ajaminen tuottaa pientä jännitystä ja epämukavaa vireystilan nousua. Toisille pelkkä ajamisen ajattelu saattaa laukaista voimakkaan ahdistuksen ja aiheuttaa jopa vakavia paniikkioireita.
Pelossa ja siihen liittyvissä tuntemuksissa on siis suuria eroja. Mikä saa ihmisen pelkäämään ajamista?
”Taustalla on voi olla epäluottamus omiin kykyihinsä kuskina. Saatetaan pelätä, miten muut tiellä liikkujat näkevät minut kuljettajana. Pelkoon voi liittyä esimerkiksi säätila, vuorokaudenaika tai vieraat ja haastavat ajoympäristöt. Jotkut karttavat kaupunkiajoa, toiset taas ohittamista. Autojen nykyteknologiakin voi tuntua vieraalta. Pelko on voinut syntyä myös itselle sattuneen onnettomuuden tai läheltä piti -tilanteen myötä. Tällainen tilanne voi saada pelkäämään myös muiden ajamista. Ajopelko voi liittyä myös ahdistus- ja jännitysoireisiin, jotka ilmenevät myös muissa arjen tilanteissa”, Sarparanta sanoo.
Sarparannan mukaan autoiluun liittyvät pelot ovat varsin yleisiä. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että noin puolet ihmisistä jännittäisi ajamista ajoittain. Ajorutiineja haittaavaa kohtalaista pelkoa tuntee tutkimusten mukaan 5–15 prosenttia kuskeista ja muutamalla prosentilla pelkotilat vaikuttavat ajamiseen selvästi tai jopa estävät ajamista. Omaa pelkoa ei siis tarvitse hävetä tai piilotella.
Sarparanta muistuttaa, että ajaminen ei sinällään ole välttämättömyys. Hän kuitenkin kehottaa pohtimaan, miten tärkeää ajaminen on itselle. Vaikeuttaako ajamisen pelko esimerkiksi perheen arkea, työssä käymistä tai ystävien tapaamista?
”Pelko aiheuttaa välttämiskäyttäytymistä eli pelkoa aiheuttavaa asiaa pyritään välttelemään. Jos ajaminen on itselle tärkeää, kannattaa mennä rohkeasti pelkoa kohti. Jos pelko on voimakasta, altistusharjoituksista ja ammattilaisen tuesta voi olla apua. Esimerkiksi ensin voi vain kuvitella olevansa autossa ja pyrkiä saavuttamaan rauhallinen olo. Seuraavaksi istuudutaan autoon ja kolmannella kerralla pieni ajolenkki turvallisessa ympäristössä saattaa jo onnistua. Altistamisen tukena on mahdollista käyttää erilaisia rentoutumistekniikoita ja mielikuvaharjoituksia, jotka poistavat jännittyneisyyttä”.
Moni ajopelkoinen pelkää aiheuttavansa liikenteessä harmia tai vaaraa muille. Sarparanta kuitenkin lohduttaa, että pelokas kuski on harvemmin suuri riski liikenteessä.
”Pelokas kuski ajaa yleensä varovasti ja taitonsa aliarvioiden. Tyypillisemmin liikennettä vaarantavat yltiöpäiset ja ajotaitoonsa liiaksi luottavat kuskit”, Sarparanta sanoo.
Ajamisen pelko voi johtua esimerkiksi heikosta ajotaidosta tai jos liikennesäännöt ovat päässeet unohtumaan. Näin voi käydä, jos ajaminen on hyvin vähäistä tai viimeisestä ajokerrasta on vierähtänyt vuosia.
”Ajaminen on taito, joka vahvistuu harjoittelun myötä. Pelosta kannattaa puhua rohkeasti läheisten kanssa. Jos lähipiiriin kuuluu rauhallinen ja empaattinen tyyppi, joka ei pienistä hermostu, voi hänet pyytää ensimmäisillä ajokerroilla kyytiin tueksi ja turvaksi. Omia ajotaitoja voi parantaa myös muutamilla autokoulun ajotunneilla. Ajo-opettajilla on kokemusta ajopeloista ja he osaavat yleensä tukea jännittynyttä kuskia. Halutessaan ajamisen voi myös aloittaa turvallisesti autokoulun simulaattorilla”, Sarparanta vinkkaa.
Läheisten ajopelkoihin tulisi suhtautua ymmärtäväisesti.
”Peloista kärsivälle tärkeintä on puhua ongelmistaan turvalliselle ihmiselle. Jos ajopelkoinen turvautuu sinuun, älä hoputa tai pyri voimakkaasti ratkaisemaan ongelmaa. Kuuntele rauhassa loppuun ja kysy vasta sitten, millaista apua hän kaipaisi. Ratkaisua ongelmaan on hyvä miettiä yhdessä. Samalla voit motivoida ja rohkaista läheistäsi muutokseen”, Sarparanta opastaa.
Jos pelko aiheuttaa voimakkaita ahdistusoireita, ajopelkoisen on syytä keskustella asiasta psykologin tai terapeutin kanssa. Apua voi hakea esimerkiksi työterveydestä, terveyskeskuksesta tai olemalla suoraan yhteydessä yksityiseen terapiapalvelujen tarjoajaan.
”Terapeutilla ei tarvitse välttämättä olla erityisosaamista autoiluun liittyvistä peloista. Ahdistuksen ja pelkojen käsittely on yleensä varsin samanlaista, oli niiden syy mikä tahansa. Oleellista on, että psykologi tai psykoterapeutti tuntee yleisimmät ahdistuksen purkamiseen liittyvät menetelmät ja osaa soveltaa niitä autoilun maailmaan”, Sarparanta sanoo.
