18.7.2022
Kun Karolina Eskelin vuonna 1919 oli perustamassa Suomen Automobiiliklubia, hän oli harvinainen nainen. Eskelin oli paitsi Suomen ensimmäisiä naispuolisia lääkäreitä myös ensimmäisiä naisia, jolla oli ajokortti.
Sadassa vuodessa tilanne on muuttunut. Tällä hetkellä autoilu on Suomessa tasa-arvoisempaa kuin koskaan aikaisemmin.
”Jos katsotaan nyt ajokorttien määriä ikäluokissa 20–64-vuotiaat, sukupuolten välillä ei ole suurta eroa”, Tilastokeskuksen asiantuntija Matti Kokkonen sanoo.
Tilanne vaikuttaa hyvältä. Jotta nykyhetken arvon voi ymmärtää, on katsottava historiaan. Eri sukupuolten suorittamat ajotutkinnot alkoivat tasapäistyä 1970- ja 80-luvuilla. Se näkyy erityisesti yli 75-vuotiaiden kuljettajien ryhmässä. Vaikka naiset elävät miehiä pidempään, he muodostavat vain noin neljänneksen ikäluokan ajokortin haltijoista.
”Historia näkyy siinä, että aiemmin mies ajoi ja nainen oli kyydissä”, Tilastokeskuksen asiantuntija Marjut Pietiläinen sanoo.
Suhteellisesti eniten ajokortteja on 50‒54-vuotiailla, joista henkilöauton ajokortti on 96 prosentilla miehistä ja 93 prosentilla naisista. Vaikka suurten kaupunkien keskustoissa ilmettä hallitsevat kävelyalueet, citypyörät ja sähköpotkulaudat, kokonaisuutena Suomi on autoilun maa.
”Kun katsotaan eri liikennemuotoja, suurin osa matkoista tehdään henkilöautoilla. Erilaisten liikennevälineiden vaihtelu korostuu eniten heillä, joilla autoa ei ole. Jos auto on, sitä myös käytetään”, Kokkonen tiivistää.
Vielä 1970-luvulla miehet tekivät noin kolmanneksen matkoistaan autolla ja kävellen, kun naiset ajoivat matkoistaan vain joka kymmenennen. Nykyisin alle 64-vuotiaiden ikäryhmässä naisillakin yleisin liikkumistapa on oma auto.
”Toiseksi yleisin tapa naisilla on kävely, miehillä pyöräily. Kokonaisuutena naiset käyttävät erilaisia liikennevälineitä edelleen huomattavasti miehiä monipuolisemmin, vaikka aina on muistettava, että yksilöiden välillä on paljon sukupuolesta riippumattomia eroja”, Pietiläinen sanoo.
Numerot ovat vain osa tasa-arvoa. Ne kertovat tilanteesta, mutta tasa-arvon merkitys paljastuu vasta, kun katsotaan numeroiden taakse. Olisi tärkeää, että niin autoilun kuin liikenteenkin suunnittelussa näkyisivät riittävästi paitsi eri sukupuolet, myös ylipäätään keskenään erilaiset ihmiset, Pietiläinen näkee.
”Hyvä esimerkki ovat kolaritestit. Kun autot suunnitellaan keskikokoiselle miehelle turvalliseksi, ne muuttuvat turvattomammaksi keskimäärin pienikokoisemmille naisille tai pienikokoisille miehille”, Pietiläinen sanoo.
Kuten elämässä muutenkin, myös liikenteessä tasa-arvo merkitsee mahdollisuuksia tai niiden puutetta. Esimerkiksi polttoaineen hinnan nousu kurittaa eniten heitä, joiden on pakko ajaa autolla arjessaan pitkiä matkoja. Yhtä lailla kyse on kulkureittien esteettömyydestä, eli siitä, miten fysiikaltaan erilaiset ihmiset kykenevät liikkumaan samassa liikenneinfrassa sujuvasti.
Useimmiten se toteutuu. Liikenteen tasa-arvossakin kyse on kuitenkin ajattelusta, valinnoista ja politiikasta. Katsaus tasa-arvosilmälasien läpi kertoo, mikä liikenteessä koetaan tärkeäksi.
”Ruotsalainen esimerkki kymmenen vuoden takaa on edelleen ajankohtainen. Tuolloin länsinaapurissa havahduttiin siihen, että auraustapa vaikuttaa eri lailla naisiin ja miehiin, joiden liikkumistavat ovat erilaiset. Huomiota alettiinkin kiinnittämään ajoväylien ja kevyen liikenteen väylien aurausjärjestykseen”, Pietiläinen sanoo.
Ajan saatossa eri sukupuolten tavat kulkea ovat lähentyneet toisiaan. Näyttää siltä, että etenkin kaupungeissa nuorten aikuisten ikäryhmässä eri liikennevälineitä käytetään entistä monipuolisemmin – tai siis muita, paitsi autoa.
Kun vielä vuonna 2014 20-24-vuotiaista miehistä 89 prosentilla ja saman ikäisistä naisista 86 prosentilla oli ajokortti, vuonna 2021 vastaavat luvut olivat pudonneet 74 ja 69 prosenttiin. Matti Kokkosta naurattaa: ero on sen verran merkittävä, että varovaisuudesta tunnettu tilastonikkarikin uskaltaa sen ääneen sanoa.
”Mukana on paljon ajatusta siitä, että ei haluta saastuttaa ympäristöä On mielenkiintoista nähdä, tuleeko siirtyminen sähköön ja vaihtoehtoisiin energiamuotoihin vaikuttamaan nuorten autoiluinnokkuuteen”, Pietiläinen pohtii.
