Siviilissä Kalle ajaa uudenkarhealla GR Supralla.
Kalle Rovanperä ei pikkupoikana ajatellut tulevansa rallikuskiksi.
”En muista ajatelleeni mitään erityistä siitä, miksi tulisin isona”.
Veri veti kuitenkin jo 3-vuotiaana mönkkärin rattiin, ja kun Kalle sai 6-vuotiaana ensimmäisen autonsa, se oli menoa.
”Ensimmäinen muistoni autoista on Toyota Corolla, jonka iskä hankki minulle peltoautoksi. Avasi auton oven ja laittoi minut istumaan sinne”, Kalle kertoo.
Lapsuudenmaisemissa Puuppolan pelloilla hiekka ja savi lensivät, kun Kalle paineli kovaa kyytiä autollaan. Corollan myötä Kalle innostui rallista ja tuleva ammatti alkoi häämöttää näköpiirissä.
Pian Corolla vaihtui ensimmäiseen oikeaan ralliautoon, Toyota Starletiin. Kirkkaan sinisellä Starletillaan hän kaasutteli 8-vuotiaana hiuksia nostattavan rallipätkän ja se päätyi Youtubeen. Videota on katsottu yli 1,5 miljoonaa kertaa.
”Starletilla ei ajettu kauaa, mutta paljon sillä ajettiin”, hän muistelee.
Automerkille pysyttiin uskollisena, sillä myös kolmas ralliauto oli Toyota, sekin malliltaan Starlet ja väriltään punainen.
Kalle on imenyt itseensä ralliautoilua heti vauvasta lähtien. Hänen isänsä on kuuluisa rallikuski Harri Rovanperä, jonka kisareissuja Kalle oli äitinsä kanssa seuraamassa pienestä pitäen. Aktiiviuran Harri Rovanperä lopetti vuonna 2006, mutta on ollut sen jälkeen taustavaikuttajana poikansa uralla. Isä ei silti Kallen mukaan koskaan tyrkytä ohjeita tai neuvoja.
Perheessä ympyrä sulkeutuu, sillä nyt kisoja kiertävä ralliautoilija on vaihtunut isästä pojaksi. Kalle on kiinnitetty voittoisaan Toyotan huipputalliin.
”Nyt iskä puolestaan kulkee mukana minun kisareissuillani. Hän tukee ja auttaa. Ralliurani ei olisi onnistunut ilman häntä”, Kalle kiittää.
Myös äiti on aina ollut mukana seuraamassa Kallen kisoja.
”Äiti ei aluksi ollut innoissaan uravalinnastani, mutta aina hän on silti tukenut täysillä.”
”Nöyränä pysyy, kun muistaa, että aina on joku, joka on nopeampi.”
Kalle Rovanperä on historian nuorin MM-kisojen palkintopallille kivunnut kuljettaja. Kallen saavutuksia hänen nuoreen ikäänsä nähden päivitellään ja hänen taitojaan sekä lahjakkuuttaan ylistetään. Kallen mielestä menestys on palkkio kovasta työstä. Luonteen rauhallisuus ja määrätietoisuus ovat hänen mielestään hyvä lisä.
”Minulla on aina ollut hirveä halu ajaa ja oppia. Ja ralliautoilussa hyvät hermot ovat plussaa. Ne ovat yksi tärkeimmistä vaatimuksista, ja minä pystyn pitämään hermoni hallinnassa. Pitää muistaa, että suoritukset tapahtuvat paljolti pään sisällä,” hän miettii.
Vaikka Kalle on jo 19-vuotiaana saavuttanut enemmän kuin moni autourheilija koko ikänsä aikana, ei hänestä välity leuhkuutta tai itserakkautta. Päinvastoin Kalle puhuu nöyryydestä ja sanoo yrittäneensä olla sitä aina.
”Nöyränä pysyy, kun muistaa, että aina on joku, joka on nopeampi”, hän sanoo mietteliäästi.
Kalle on ehtinyt viettää jo vuosia ulkomailla rallin parissa. Arvokisojakin on takana jo iso liuta. Tähänastisista saavutuksistaan kirkkaimpana Kalle näkee WRC2 Pro -mestaruuden.
”Olihan se hienoa, mutta myös Latvian mestaruuden voitto kolme kertaa peräkkäin tuntui hyvältä.”
Kallella ei Latvian kisojen aikaan ollut edes ajokorttia, sillä hän oli ensimmäisissä rallikisoissaan vasta 12-vuotias. Kohdemaa oli luonteva valinta, sillä Latviassa ajokorttia ei tarvita rallilisenssin saamiseksi. Varsinaisen ajokortin Kalle sai poikkeusluvalla 17-vuotiaana.
Kalle nimeää rauhallisuuden ja määrätietoisuuden vahvuuksikseen.
Kallella on kirkkaana mielessään uransa tavoite: hän yrittää olla maailman paras, ei sen enempää tai vähempää.
”Yritän aina olla paras. Ei sitä tiedä pystyykö siihen ikinä, mutta sitä on aina tavoiteltava, koska muuten ajamisessa ei olisi mitään järkeä. Uskon siihen, että sitten kun on suoritukseensa tyytyväinen, tulee myös menestystä.”
Kalle onkin itsensä ankarin piiskuri.
”Vaikka muut sanoisivat, että hyvin meni, minä mietin tekemiäni virheitä. Aina on parannettavaa, ja jos haluaa olla paras, pitää vaan koko ajan olla parempi”.
Moni menestyjä kohtaa paljon muiden odotuksia. Myös Kalle tuntee sen painon.
”Vuosien aikana moni on odottanut minulta paljon, ja se tietysti luo paineita. Yritän kuitenkin sivuuttaa sen. Luon itse suurimmat odotukset suorituksiini."
Kun viettää 200 päivää vuodesta kisareissuilla, on ralli elämänmuoto ja siihen liittyvä tekeminen kokonaisvaltaista. Myös tärkeimpiin työkavereihin pitää olla hyvät välit. Kallen kartturina toimii Jonne Halttunen.
”Olemme Jonnen kanssa hyviä kavereita. Homma välillämme toimii ja se on todella tärkeää.”
Rallikuskilla on oltava hyvä kunto, eikä painoakaan saisi kertyä. Koronarajoitteiden vuoksi kevät oli jäähyä ajamisesta, ja Kalle treenasi fysiikkaa. Kallen mukaan liikuntaa ei voi pitää kuitenkaan hänen harrastuksenaan.
”Urheilua pitää vain tehdä, jotta pysyy kunnossa, kun ajamaan ei pääse.”
Kallen elämässä ystävillä on myös iso rooli, ja suuri osa heistä on säilynyt kyydissä mukana lapsuudesta asti. Vaikka ralli täyttää elämän lähes kokonaan, mahtuu siihen muutakin tärkeää.
”Perhe on ylivoimaisesti tärkein. Keväässä oli hienoa se, että sain olla perheeni kanssa, sillä yleensä siihen ei juurikaan ole aikaa”, Kalle pohtii.
