Helsingin keskustan parkkipaikat ovat uhattuna. Pääkaupungin keskustan autioituminen puhuttaa. Kaupoille ei riitä asiakkaita. Liiketiloja tyhjenee. Syitä löydetään koronasta, itäturistien puuttumisesta, etätöistä, verkkokaupan kasvusta ja keskustan vetovoiman hiipumisesta. Eihän Helsinki ole kovin vilkas tai ruuhkainen ollut koskaan, mutta on se nyt entisestään hiljentynyt. Viikoittaisissa kävijämäärissä keskusta-alueella on kymmenien tuhansien pudotus verrattuna korona-aikaa edeltäviin vuosiin. Elvytystä yritetään katetuilla kävelykaduilla ja autoliikenteen kaistojen muuttamisella jalankulkijoiden käyttöön.
Kun autokaistoja poistetaan, myös parkkipaikat vähenevät ja pysäköintiongelmat lisääntyvät. Vapaan parkkiruudun löytyminen kadun varresta Helsingin keskustassa on jo nyt arpapeliä. Kun se lopulta löytyy, seuraavaksi pitää jännittää, onko mukana oikeita välineitä maksuautomaattiin. Tarvitaan kännykkäsovellus, maksukortti tai kolikoita. Parkkiruudun etsinnässä syntyy helposti vartti korttelinkiertoa, eli paljon ylimääräistä hiilidioksidia. Kadunvarsien pysäköintiruutuja pitäisi laittaa suojeluun, ja kehittää niiden käyttöä. Osa voisi olla maksuttomia parin tunnin paikkoja.
Suomen rautateiden raideleveyttä vaaditaan kavennettavaksi. Kapeampi raideleveys mahdollistaisi EU-komission mukaan Suomen liittymisen yleiseurooppalaiseen rautatieverkostoon. Rajan ylittävä junaliikenne helpottuisi. Ehdotusta perustellaan myös vihersiirtymällä. Suomen raideleveys on perua yhteensovittamisesta Venäjän raideleveyteen. Sille yhteensopivuudelle ei taida olla näköpiirissä paljonkaan käyttöä, mutta ei yleiseurooppalaisellekaan. Junayhteyksiä on aika vähän ja meret pitäisi ylittää tai alittaa. Esitys on tehty todennäköisesti melko tosissaan. Suomessa ei onneksi ole oltu kovin innoissaan ajatuksesta. Ei myöskään vaihtoehdosta, jossa junien telien leveyttä säädettäisiin rajanylitysvaiheessa raideleveyden mukaan. Se olisi ehkä halvempaa kuin kaikkien raiteiden kaventaminen, mutta kallista silti. Varovainen näiden esitysten edessä pitää olla. Järkisyyt perustelevat nykyisen raideleveyden säilyttämistä ja suojelua.
Lentoliikenteessä tarvittavia pienkonekenttiä ei saa enää hävittää. Energia- ja päästöasiat vievät lentoliikennettä vähäpäästöisten pienkoneiden suuntaan. Maiden väliset reitit kylläkin hoidetaan edelleen isoilla koneilla. Niiden polttoaineita kehitetään ekologisemmaksi. Lähiliikenteessä pienipäästöiset, kenties sähköllä toimivat koneet, voivat olla merkittävä tekijä. Koneet vaativat lentokenttiä. Pienkoneille isot liikennekentät ovat huono ratkaisu. Tarvittaisiin Helsingin vanhan lentokentän, Malmin Lentoaseman, kaltaisia paikkoja.
Malmin kentän maa-alue on nyt jo hiihtolatuina ja suojelijoiden viimeisetkin anomukset kentän säilyttämisestä on hylätty. Talojen rakentaminen kentälle voi alkaa. Lentokentän muuttamista asuintalojen käyttöön ajettiin vuosikymmeniä. Silti muutaman vuoden takainen päätös oli hätäinen. Jos kentän käytöstä päätettäisiin nyt, se voisi saada huoltovarmuuden, turvallisuuden ja vihreän siirtymän nimissä suojelupäätöksen. Päätöstä ei ehkä voi enää millään ilveellä pyörtää, mutta muut Suomen pienkonekentät kannattaa suojella nykyiseen käyttöönsä.
Löytyykö pikkuteiden kunnostukseen varoja. Kunnostus ja ylläpitorahat riittävät vain pääteihin. Kuljetukset eivät joudu perille eikä apu saavuta kohdetta ajoissa, jos kylä- sivu- ja yksityistiet ovat kelvottomassa kunnossa. Tieverkoston pienempienkin hiussuonien kuntoa pitää hoitaa. Sähkönjakeluverkoston huoltotoimetkin sitä jo vaativat. Suojeltavien listaan voisi lisätä vielä postinjakelun. Varsinkin lähijakeluun, jota ei enää tehdä joka päivä, pitää varmistaa riittävät resurssit. Samalla voi suojella myös uhanalaisen lehtimainoksen, joka vaatii sitä postin jakelua, joka vaatii niitä kunnostettuja pikkuteitä.
Kauko Kyyrö luo näkymiä autoalan ilmiöihin ja käänteisiin. Kauko on autoinsinööri, jolla on takanaan yli 30 mainostoimistovuotta.
