Auton peseminen on helppoa puuhaa. Vettä sankoon, pesuainepullo käteen ja pesusieni kosteaksi. Homma on tekemistä vaille valmis. Eikös vaan? Maalipinnan siistiminen kurasta ja pölystä ei ole rakettitiedettä, mutta tietyt perusprinsiipit tässäkin puuhassa on kuitenkin hyvä tuntea.
Ensimmäinen steppi autonpesussa on navigointi sopivalle pesupaikalle. Moni rupeaa pesuhommiin omalla autopaikalla, vaikka touhu on useimmiten kiellettyä. Etenkään rivi- ja kerrostalon pihalla ei parane lähteä vettä roiskuttamaan. Omakotiasukkaankin on tärkeä varmistaa, onko auton peseminen kotipihalla luvallista puuhaa.
”Ensin pitää selvittää taloyhtiön ja asuinkunnan ympäristöviranomaisen säännökset auton pesemisestä. Pesuvesiä ei saa johtaa sadevesiviemäriin vaan ne pitää imeyttää pihamaahan tai ohjata hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta jätevesiviemäriin. Sorapintaisilla pihoilla satunnainen autonpesu voi siis olla sallittua, mutta kivetyillä ja asvaltoiduilla pihoilla ei. Moni kunta on kieltänyt liuotinpesuaineiden käytön määrittelemättä sen tarkemmin, millaiset liuottimet on kielletty. Osa kunnista on määritellyt liuotinpesuaineiden kiellon kohdistuvan ympäristölle ongelmallisiin hiilivetyliuottimiin”, Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen muistuttaa.
Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa karauttaa suoraa päätä huoltoaseman itsepesuhalliin tai muuhun vastaavaan tilaan, jossa pesuvedet ohjataan asianmukaisesti viemäriin.
Auton pesuhommiin on syytä alkaa silloin, kun auto on likainen. Turhan moni kuski viivyttelee pesemisen kanssa, jolloin lika ennättää pinttyä. Silloin pesuoperaatiosta tulee huomattavasti työläämpi. Lisäksi joudutaan käyttämään vahvempia pesuaineita ja maalipinnalle haitallista toistuvaa hankaamista.
”Sopiva pesuväli riippuu auton käytöstä ja vuodenajasta. Talvella pesu voi olla tarpeen viikoittain, mutta hyvällä kesäsäällä pesu 3–4 viikon välein saattaa riittää. Maali- ja lakkapintaa syövyttävät linnun jätökset ja keulaan helposti pinttyvät ötökänjäämät on kuitenkin hyvä pestä pois tuoreeltaan.”
Kodin puhdistukseen tarkoitetut pesuaineet kannattaa jättää siivouskaappiin. Niitä ei ole tarkoitettu auton maalipinnalle. Vesalainen suosittelee investoimista kunnollisiin autonpesuun tarkoitettuihin aineisiin ja välineisiin.
”Jos autossa on maalipintaa suojaava hyväkuntoinen vahakerros, liuotinpohjaisia pesuaineita on syytä välttää, ellei autoa vahata heti pesun jälkeen uudelleen. Ne irrottavat lian ohella myös vahan. Kun autoa pestään tasaiseen tahtiin, tavanomainen esipesuaine ja autoshampoo riittävät irrottamaan lian vahakerroksen päältä”, Vesalainen opastaa.
Yleinen auton pesuun liittyvä virhe on se, että auton likaista kylkeä aletaan oikopäätä hinkata pesuharjalla tai sienellä. Tällöin hiekanmurut ja muut epäpuhtaudet voivat aiheuttaa maalipintaan ikäviä naarmuja. Myös paidanhihojen metallinapeista, rannekellosta sekä sormuksista ja rannekoruista voi aiheutua ikäviä naarmuja auton pintaan. Siksi ne kannattaa poistaa ennen pesuprojektia.
Pesuprojekti on viisasta startata levittämällä esipesuaine auton pintaan suihkuttamalla. Tämän jälkeen auto esipestään huolellisesti painepesurilla tai vesiletkulla.
”Esipesuaineen merkitys korostuu talvikaudella ja auton ollessa erityisen likainen. Esipesu aloitetaan alhaalta ja edetään ylöspäin. Lopuksi palataan takaisin alas, jotta katolta, konepelliltä ja ikkunoista valunut lika saadaan huuhdottua auton kyljistä pois.”
Yksi autonpesijöiden helmasynneistä on liian vähäinen veden käyttö. Jos kosteilla ja likaisilla työvälineillä hinkataan auton maalipintaa ja ikkunoita, naarmuja syntyy varmasti. Myös pesutulos jää heikoksi.
Vesalainen opastaa täyttämään hiekanerottimella varustetun vesisangon lämpimällä vedellä ja lurauttamaan joukkoon autoshampoota. Kun sieni tai pesukinnas on kasteltu sangossa läpimäräksi, voidaan pesu aloittaa.
”Käytä vettä runsaasti eli huuhtele pesuvälinettä vähän väliä ja vaihda pesusangon vesi useampaan otteeseen pesun aikana. Vedenvaihdon yhteydessä myös sanko ja käytettävä työväline on syytä huuhdella. Itselläni kuluu useampi ämpäri vettä pesun aikana. Voimakasta hankausta on syytä välttää. Pitäisi riittää, että jokainen kohta auton pinnasta käydään kertaalleen läpi pitkin ja liukuvin liikkein.”
Vaikka autonpesu auringon lämmössä voi tuntua houkuttelevalta, on pesu syytä suorittaa varjossa. Pesuaine ja vesi nimittäin kuivuvat auton lämpimään maalipintaan nopeasti.
”Pesuaine ei ennätä niin helposti kuivua, jos auton katon, ikkunat, konepellin, kyljet sekä vanteet pesee erikseen, omina osioinaan. Ennen seuraavaan osioon siirtymistä pesty pinta pitää huuhdella letkulla tai painepesurilla”, Vesalainen sanoo.
Moni autonpesuprojekti päättyy virheellisesti huuhteluun. Vesalainen painottaa, että peilikotelot, lasit ja maalipinta tulee ehdottomasti kuivata, jotta pesutulos on onnistunut.
”Oikotietä onneen ei ole. Jos auton jättää kuivaamatta, pintaan jää pesuvedestä ikäviä kalkkiläiskiä. Aloita kuivaus puhaltamalla paineilmalla peilikotelot, ovien kahvat ja muut vastaavat paikat, joihin herkästi jää vettä. Muun auton kuivaukseen voi käyttää säämiskää tai kumilastaa. Pidän säämiskästä, koska lastaan jää helpommin naarmuttavia hiekanmuruja ja myös lastan runko voi kolhia auton pintaa”, Vesalainen toteaa.
• pesukinnas tai -sieni,
• oma pesusieni vanteille (jarrupöly tekee sienestä nopeasti pinttyneen likaisen),
• hiekanerotusritilällä varustettu pesusanko,
• painepesuri tai vesiletku,
• suihkutettava esipesuaine,
• autoshampoo,
• säämiskä tai kuivauslasta kuivaukseen.
