Toyota RAV4 kuljettaa Vikin säässä kuin säässä

Miten Viki Eerikkälä pärjää tavaramerkkinsä afrotukan ja ison tavararöykkiön kanssa? Katso videolta!

Maailma on arvaamaton, mutta suomalainen kevät ei. On ollut lämmintä jo monta päivää ja multakin alkanut tuoksua. Lupaavaa! Me kaikki täällä ikämme eläneet kuitenkin tiedämme, että jossakin vaiheessa iskevät Suomen kevään monet takatalvet viimoineen ja kylmyyksineen. 

Se hetki on käsillä nyt – tarkemmin ottaen radiojuontaja Ville ”Viki” Eerikkilän käsillä, joihin hän puhaltelee lämpöä. Eilen vielä paljaaseen maahan on tuprutellut 15 senttiä lunta.

”Tulipas meille komea kuvauskeli. No, ehkä tässä huomaa sen, kuinka tärkeää on, että auto on sellainen, jolla tosiaan pärjää kelissä kuin kelissä”, Eerikkilä sanoo. 

Hänen ajopelinään on tilava, jykevä ja sininen Toyota RAV4. Syy on selvä: Eerikkilän autossa tarvitaan tilaa. 

”En ole mikään automies. Minulle riittää, että autolla pääsee eteen- ja taaksepäin sekä mielellään paikasta A paikkaan B. Ja että siinä on tilaa, sitä ei voi liikaa korostaa.”

Isoa autoa tarvitaan muutamasta eri syystä. Eerikkilähän on nopeasti katsottuna ehkä 185 senttiä pitkä, mutta hänen tavaramerkkinsä eli pöyheän afrotukan ansiosta pituus kasvaa helposti lähemmäs kahta ja puolta metriä... Sellainen frisyyri ei matalaa autoa kestä. Toinen syy on Eerikkilän lempiharrastus eli jääkiekko. 

”Kun hommasin muutama vuosi sitten ensimmäisen autoni, sanoin Toyota Airportissa kriteereiksi, että riittää, kunhan lätkäkassi mahtuu kyytiin ja auto on hybridi. Kun myöhemmin saimme perheeseen lapsia, tilantarve auton ominaisuutena yhä korostunut entisestään.”

Meri-Lapin Messier on nimeään rauhallisempi kuski

Eerikkilä kurvailee RAV4:llaan jääkiekon höntsyvuoroille pari kertaa viikossa. 

”RAV4 on ollut hyvä lätkäauto. Kamat voi vain heittää takakonttiin, ja mukaan mahtuvat hyvin vielä pelikaverienkin varusteet. Sillä on mukava ajella jäille.”

Taitopohja ja suhde jääkiekkoon on luotu Kemissä, missä Eerikkilä kiekkoili ensin B-junioreihin asti ja toimi myöhemmin myös Kemin Lämäreiden II-divisioonajoukkueen huoltajana. Niiltä ajoilta on muuten peräisin myös yksi lempinimistä, Meri-Lapin Messier. Kanadalainen legenda Mark Messier on ainoa NHL-pelaaja, joka on voittanut himoitun Stanley Cupin kahden joukkueen kapteenina. Messier tunnettiin romuluisenakin taistelijana, jonka jokainen haluaa omaan joukkueeseensa, mutta jota kukaan ei halua vastaansa. Ettei vain lempinimi kertoisi Eerikkilästä jotakin myös kuljettajana?

”Messier oli hyökkääjä, niin kuin minäkin, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten kyllä jäävätkin”, Eerikkilä tuumii.

”Mielestäni olen aika hyvä ja rauhallinen kuski. Annan mielelläni muille tilaa, mutta toisaalta kyllä minua ärsyttää, jos muut eivät puolestaan anna minulle tilaa. Varmaan olen sen 70 pinnaa ajasta rauhallinen perheenisä ja sitten sen lopun ajan jotakin ihan muuta.” Meri-Lapin Messier ehkä?

Corolla-mies on aina Corolla-mies

Toyota RAV4 on Eerikkilällä ensimmäinen laatuaan. Aiemmin Eerikkilä on tottunut sukimaan liikennevaloissa kuuluisaa afroaan Toyota Corollan peruutuspeilistä.

”Pitkään, yli kolmikymppiseksi pärjäsin kokonaan ilman autoa. Sitten menin kokeilemaan yhteiskäyttöautoja ja huomasin, kuinka auto antaa vapautta ja kuinka kivaa on ajella.”

Pian sen jälkeen Eerikkilän Oulussa asunut kaveri lähti hakemaan Helsingistä itselleen Corollaa auto vuodeksi -sopimuksella. 

”Toisin kuin minä itse, hän tietää paljon autoista. Ajattelin että sellaista diiliä voisi kokeilla itsekin.”

Pian Eerikkilä huomasikin istuvansa oman hatchback-mallisen Corollan ratissa. Viitisen vuotta myöhemmin saldona on kolme Corollaa ja nykyinen RAV4. Juontajaparinsa Juuso ”Köpi” Kallion kanssa isännöimässään Viki ja Köpi Showssa Eerikkilä onkin todennut olevansa juuri Corolla-mies. Se ei ole muuttunut, vaikka nyt alla onkin RAV4. 

”Corollahan on Suomen ostetuin auto, eli eivät ne kaikki omistajat nyt ihan väärässä voi olla.”

Corolla on luotettava

Enemmän kuin ekstaktia automallia, Corolla-miehuus edustaakin Eerikkilän maailmassa mielentilaa ja asennetta elämään. Hänelle Corolla on luotettava ja turvallinen auto.

”Sellainen varma heppa. Ehkä myös itse olen hieman sellainen. En ole mikään hirveä riskinottaja, vaan tykkään elää tyyntä ja rauhallista peruselämää. Kun se on kunnossa, on hyvä olla.”

Tilaa, tilaa ja vielä kerran tilaa

Vaikka ehkä keskimääräistä tunnetumpi, Viki Eerikkilä on melko tyypillinen ikäisensä mies. Hän haluaa olla paljon perheen kanssa ja touhuta lopun ajan urheiluharrastusten parissa. Välillä pitäisi tosin ehtiä käydä töissäkin. Arkea kuljetaan ruuhkavuosirumban askelein. Siinä oma auto on tärkeä apu.

”Vaikka elin pitkään ilman autoa, en kyllä mitenkään enää pärjäisi pelkillä julkisilla. Inhoan olla myöhässä ja nyt olemme silti aina tunnin myöhässä. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon olisimme myöhässä ilman autoa”, Eerikkilä nauraa.

Suurin osa ajosta on tyypillistä perheenisän pikataivalta töistä kotiin ja toisin päin. Välillä erikoiskokeena koukataan ostokset kaupasta tai kaasutetaan harrastuksiin. Pitempiä taipaleita perhe taittaa tasaisin välein Kiia-vaimon kotikonnuille Lahteen ja muutaman kerran vuodessa Eerikkilän omiin lapsuus- ja nuoruusmaisemiin Kemiin. 

”On tosi tärkeää, että lastenvaunut ja kaikki muut tavarat saa helposti takakonttiin, kun lähdetään reissuun. Se onnistuu RAV4:ssa hyvin, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö iso auto olisi lopulta aivan yhtä täysi kuin pienempikin. Nyt tavaraa saa vain ahdettua vielä enemmän mukaan.”

Viki ja Köpi, yhdessä vaikka kolarissa

Eerikkilä ei ole varsinainen bensalenkkari. Hän on kuitenkin huomannut, että jollakin tavalla autot myös kiehtovat häntä.

”Kun pääsin hakemaan nykyisen autoni kaupasta, oli jotenkin älyttömän hieno fiilis saada alle aivan uusi pakasta vedetty auto. Sitä paitsi onhan RAV4 nyt tosi hieno auto”, Eerikkilä miettii.

Monipuolisista varusteista Eerikkilän mieleen ovat erityisesti lämmitetty tuulilasi sekä ratinlämmitin, jolla Kemin kultaranne ottaa alkulämpöä lapasiin jäähallille ajaessa. Myös auton helppokäyttöinen multimediakeskus saa Eerikkilältä kiitosta. Lasten kanssa pitkillä matkoilla siihen yhdistyvät äänikirjoina lastensadut, yksin ajellessa usein erilaiset true crime -podcastit.

”Niihin olen jäänyt ihan totaalisesti koukkuun. Välillä on pakko ajaa pari kertaa vielä korttelin ympäri, jos ohjelma on jännässä paikassa pahasti kesken”, Eerikkilä nauraa.

Köpi rattiin

Vielä paremmat ohjelmat tietty tehdään yhdessä Köpin kanssa. Hänet Viki nappaa välillä työreissuilla kyytiin. Silloin ajaa Viki, mutta jos duolla olisi jostakin syystä yhteinen auto, jäisi Vikin osaksi lueskella karttaa.

”Veikkaan, että Köpi ajaisi. Hän sanoo aina, että ajan naama kiinni lasissa ja olen kuskina ihan mummo. Köpi vain ei usko ajotaitooni niin paljon kuin minä itse uskon” Eerikkilä epäilee.

Mutta niin kuin radioshown tekeminen, on liikennekin yhteispeliä. Kokemus on sitä paitsi opettanut Eerikkilälle, että Köpin kanssa on lopulta parempi, turvallisempi ja myös halvempi vaihtoehto kulkea kimppakyydillä kuin omilla autoilla.

”Kerran onnistuimme nimittäin ajamaan keskenämme jopa kolarin. Lähdimme Maikkarilta haastattelusta omilla autoillamme ja siinä oli jokin hieman outo tilapäisristeys valoineen. En ihan tarkkaan tiedä, mitä siinä tapahtui, mutta niin vain peruutin Köpin keulaan.”

Kuka

Ville ”Viki” Eerikkilä, 39

Ammatti: Eerikkilä tuli suomalaisille tutuksi juontaessaan radiokanava YleX:n aamuohjelmaa 2017–2022 yhdessä aisaparinsa Juuso ”Köpi” Kallion kanssa. Nykyisin kaksikko juontaa Viki ja Köpi Showta, jonka livelähetys on katsottavissa Yle Areenassa kolme kertaa viikossa. 

Oman shown ulkopuolella kaksikko muistetaan erityisesti YleX Aamun Naurumaraton-hyväntekeväisyystempauksesta, jonka he juonsivat kolme kertaa. Näistä pisin eli vuoden 2021 radiojuonto kesti 42 tuntia ja tuotti rahaa hyväntekeväisyyteen yli 413 000 euroa.

Asuu: Eerikkilä syntyi Kirkkonummella mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kemissä, missä hän myös opiskeli Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa. Nykyisin hän asuu Helsingissä vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa.

Harrastukset: Erilaiset pallopelit, joista hänen sydäntään on lähinnä jääkiekko. ”Pelasin Kemin Lämäreissä B-junioreihin asti. Se riitti luomaan riittävät pohjat myöhempiä höntsypelejä varten, ja varmasti olen nykyään paljon parempi pelaaja kuin silloin, kun pelasin oikeasti.”